|
What Do We Do With the Drunken Sailor?
| Nimi: Anni |
10.03.2017 22:47 |
Rhona siristi silmiään kapteenin sanoille. Loppujen lopuksi miehellä oli ihan hyvä pointti. Ainakin naista pidettäisiin ihmisenä jos hänet laivalle hyväksyttiin. Jokin hommassa silti arvelutti aika pahasti. Eikä asian myöntäminen kovin kivaltakaan tuntunut: laivan kapteeni oli turhastuttavan täynnä itseään.
"Mikäs sitten on homman juju?" Rhona kysäisi taas vaihtaen painoa jalalta toiselle, "Otat vain orjan miehistöösi ja homma on sillä selvä? Pidät samanarvoisena ja kuitenkin myyt seuraavassa satamassa kuin minkäkin rojun."
Rhona oli aina ollut suhteellisen skeptinen persoona. Hän oli oppinut kantapään kautta, että jos jokin vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, ei se koskaan ollut. Maailmassa oli aivan liian monta paskiaista, jotka eivät malttaneet odottaa tilaisuutta päästäkseen käyttämään toisia törkeästi hyväkseen. |
|
| Nimi: Allu |
10.03.2017 21:35 |
Malcolm katseli taas merta eikä vielä halunnut päästää itseään jännityksestä. Kuinkahan monta olisi kiinnostunut? Ei se häntä tosin haittaisi, vaikka yksikään ei loppujen lopuksi olisi soveltuva moiseen hommaan. Miehistöön löytyisi kyllä maaltakin halukkaita ja ehkä jopa paremmin soveltuvia. Mutta Malcolm oli nyt sen verran anteliaalla tuulella ja laivalla olisi nyt tarvetta tähän hätään saada enemmän lisäkäsiä. Miehen ajatukset kuitenkin katkesivat, kun samainen nainen, joka kauppalaivan kapteenia oli puukottanut päätti avata suunsa ja epäillä Malcolmin sanoja. Virnistäen mies sitten kääntyi naisen suuntaan ja katsoi toista.
"Ei sinulla ole muutakaan. Minun laiva, minun säännöt. En pakota ketään, voitte aina tyytyä vain osaanne ja antaa kohtalon johdattaa teidät minne se nyt aikookaan teitä viedä. Mutta parempaa tarjousta teille ei voi kukaan tarjota, suurin osa muista kapteeneista ei ottaisi orjia miehistöönsä. Miksi minä sitten otan? Koska kokemuksesta tiedän, että orjista löytyy erinomaista miehistöä. Tosin, mikäs siinä jos haluatte pysyä arvottomina kauppatavaroina. Tarjosin vain edes jonkinlaista ihmisarvoa, mutta ei tietenkään väkisin", Malcolm vastasi ja katsoi sitten pistävästi naista. Hetken aikaa toista tuijotettuaan mies sitten kääntyi ja katsoi nyt orjia, joista osa oli noussut seisomaan. Juuri sellaisia henkilöitä, joita Malcolm oli jo aiemmin silmäillyt hieman. Vaikuttivat sopivilta tähän hommaan.
"Ainahan tietenkin voitte myös päättää mitättömän elämänne ja karata orjakauppiaita. Olkaa hyvä, tässä on kaide jonka yli voi myös hypätä. Voitte yrittää uida lähimmälle maalle, mutta todennäköisesti joko hait syövät teidät tai hukutte." |
|
| Nimi: Anni |
10.03.2017 18:35 |
Rhona nojasi hetken aikaa laivan kaiteeseen ja tuijotti puupalkkien välistä merta. Vihdoin rauhoituttuaan nainen nousi seisomaan. Hän kurkisti olkansa yli merirosvokapteenin alettua toitottamaan myyntipuhettaan. Eipä ollut kovin houkutteleva tarjous. Tietysti jos Rhona kertoisi olevansa lääkäri, kapteeni saattaisi vaikka ottaakin naisen miehistöönsä, mutta mitä sitten? Eikö Rhona vain olisi vähän toisenlaisessa ansassa? Puhumattakaan vielä siitä, että jos jäisi kiinni piratismista, olisi nainen periaatteessa kuollut. Jos hän taas kieltäytyisi, kapteeni myisi hänet jollekulle toiselle.
"Miksi uskoisin sinua?" Rhona päätti kysäistä kapteenilta samalla kääntäen selkänsä merelle. Ruskeahiuksinen nojasi kaidetta vasten ja risti kätensä rinnalleen. Kapteeni lupasi asioita, mutta mitä syytä Rhonalla oli uskoa tätä? Mikä esti miestä vain myymästä naista? |
|
| Nimi: Allu |
10.03.2017 17:18 |
Naisen alkaesa rimpuilemaan Malcolm ei voinut muuta kuin kylmästi päästää toisesta irti, vaikka lopputuloksena toinen tipahti kannelle. Noh, nainen itse halusi pois joten miksi ei? Kiljaisu kiinnitti miehistön huomiota, mutta hetken päästä taas kaikkien katseet siirtyivät kannella polvillaa oleviin orjiin.
"Tervetuloa The Blood Countessille. Osaatte varmaan jo arvatakin, että en ikävä kyllä ole pelastajanne. Ellei sitten minulle makseta, se on tietenkin eri juttu. Mutta lähtökohtaisesti olette nyt vain vaihtaneet menopeliä, olkaapa sitten nätisti kreivitärtäni kohtaan. Jos tunnette yhtään legendaa Erzsébet Báthorysta, pystytte kuvittelemaan mitä teille käy, jos teette pahojanne rakkaalleni." Malcolm lähti kävelemään kantta pitkin, edestakaisin orjien edessä. Se mikä teki mieheen vaikutuksen oli fakta, että suurin osa orjista tuntui olevan melko sisukkaan oloisia, eivätkä pelänneet katsoa kuolemaa silmiin. Malcolm piti näistä ominaisuuksista erittäin paljon.
"Suurin osa teistä tietenkin luovutetaan pois, mutta on minulla myös tarjous niille, jotka haluavat päästä karkuun kohtaloaan." Malcolm pysähtyi ja kääntyi katsomaan orjia. Orjat olivat hyvin paljon vaihtelevia niin ihonväriltään kuin iältään, miehiä ja naisia oli melkein tasaluku.
"Haluan vain parasta kreivittärelleni. Jos kenellekään teillä on sisua uhmata merta ja jumalia, tänään voi olla onnenpäiväsi. The Blood Countessilla olisi nimittäin jokunen paikka vapaana niille, joiden sielu on yhtä räväkkä ja täynnä eloa kuin merellä tällä hetkellä. Miten on, löytyykö täältä ketään, joka orjuuden sijaan on valmis astumaan merirosvon saappaisiin?" Malcolm katseli orjia, joista osa näytti miettivän tarjousta. Hienoa, ilmeisesti hänen puheellaan on jotain vaikutusta. Mies sitten käveli kohti laivan reunaa ja katsoi merelle päin. Myrsky oli siirtynyt jo kauemmas ja kauppalaiva upposi pikkuhiljaa kohti merenpohjaa.
"Ainiin", kapteeni totesi samalla kun vilkaisi olkansa yli orjien suuntaan, "merirosvoiksi ryhtyvät saavat ihmisarvoa itselleen. Olette muuten vain kauppatavaraa, mutta minun alaisuudessani olisitte vähän enemmän kuin vain kauppatavaraa. Miettikää tarkkaan. Tietenkin kaikkien kiinnostuneiden väliltä valitaan kaikista soveltuvammat. Jos tarjoukseni herätti kiinnostusta, halukkaat saavat luvan nousta ylös seisomaan." Malcolm käänsi katseensa takaisin merelle ja kuunteli. Hän pystyi kuulemaan, miten osa orjista nousi oitis jaloilleen. Täydellistä. |
|
| Nimi: Anni |
10.03.2017 09:02 |
Rhona vain katseli maassa köhivää kapteenia ja tuhahti toiselle. Vai että päästi helpolla.
"Ei hän helpolla päässyt", nainen vain tokaisi tökäten sitten veitsen jättämää haavaa jalallaan. Se sai miehen murisemaan kivuissaan ja yskimään vähän kovempaan. Eipähän uisi karkuun. Samassa laivan kylkeen osui lisää kanuunankuulia ja Rhona löysi itsensä vieraan kapteenin olalta.
Nainen ei kyennyt yhtäkkiä hengittämään. Onnekseen Rhona ei saanut lihaksiaan tottelemaan ennenkuin mies oli turvallisesti oman laivansa kannella. Hän huomasi kiljaisseensa ja mätkähti yllättäen laivan kannelle. Ilmeisesti hän oli onnistunut rimpuilemaan irti.
"Älä koske minuun!" Rhona huusi kiskoen itsensä hieman kauemmas. Hieman raivonpurkauksesta toivuttuaan, Rhona kietoi kätensä tiukasti ympärilleen ja keskittyi vain hengittämään ja uskottelemaan itselleen, ettei tämäkään mies ollut se, joka häntä oli satuttanut. |
|
| Nimi: Allu |
10.03.2017 02:37 |
Thore ei voinut muuta kuin virnistää, naisen ärähdys huvitti häntä. Hän pystyi selvästi vaistoamaan sen raivon, joka naisen sisällä roihusi tämän laivan säälittävää kapteenia kohtaan. Tätä kohtausta hän ei kyllä halunnut missata, joten Thore nopeasti harppi perään katsomaan, mitä nainen oikein aikoi samalla kun piti huolen, että kulta pysyisi myös mukana.
Malcolm ei oikeastaan yllättynyt kun kapteenin hytistä ilmestyi nainen. Jotenkin hänellä oli ollut sellainen tunne, että kapteenilla oli omat kierot fantasiansa ja tämän perusteella juorut olivat olleet oikeassa. Mutta mikäs siinä, ketä Malcolm on oikein tuomitsemaan tuollaisesta asiasta? Monet merirosvot ja kapteenit harrastivat moisia perversioitaan kaikessa rauhassa. Se mikä miehen kuitenkin yllätti täysin, oli se miten aggressiivisen oloisesti nainen saapui paikalle veitsi kädessään. Hetken hän ehti jo luulla, että nainen kävisi hänen päälleen, mutta sen sijaan paidaton kapteeni saikin veitsestä. Ulkonäkönsä perusteella naista voisi luulla hissukaksi ja heiveröiseksi, mutta ilmeisesti toinen oli kaikkea muuta kuin miltä näyttää.
"Olisin ilomielin katsonut hänen uppoavan laivansa mukana, suoraan Davy Jonesin loukkuun mutta ilmeisesti halusit päästää hänet vähemmällä. Mutta mikäs siinä", Malcolm lopulta sai sanotuksi sen jälkeen kun oli vain tapittanut paikallaan ja katsonut näkyä ihmeissään. Lopulta miehen silmät siirtyivät Thoreen joka nyökkäsi merkiksi, että kaikki oli viety ja tavarat lastattu omaan laivaan. Täydellistä. Lopulta Thorekin siirtyi takaisin The Blood Countessin kyytiin, jättäen kapteenin vihollislaivan armoille. Tosin, paidaton kapteeni teki kuolemaa ja hänen miehistönsä oli täynnä pelkureita. Heille Malcolmilla ei ollut mitään käyttöä, joten hänen puolestaan mokomat saisivat jäädä laivaan. Mutta entäpä tämä nainen? Mies ei oikein osannut sanoa, oliko nainen täällä orjana vai jotain muuta, mutta sille ei jäänyt nyt miettimisaikaa.
"Hyvä herrasväki, on ollut ilo asioida kanssanne. Kertokaa Davy Jonesille terveiset puolestani ja sanokaa, että vielä jonain päivänä minäkin saavun hänen loukkuunsa. Mutta pikemmittä puheitta, bon voyage!" Malcolm saneli samalla kun kohotti kättään taas kohti taivasta, sen verran että hänen oma miehistönsä näkisi merkin. Hetken päästä vaaleahiuksinen sitten näytti kädellään merkin ja karjaisi miehilleen avata tuli. Samalla kun ensimmäiset kanuunan kuulat osuivat laivaan, repien sitä taas aivan riekaleiksi, Malcolm nappasi naisen olalleen.
"En aio edes valehdella, tästä tulee erittäin uhkarohkea temppu", hän totesi samalla kun lähti juoksemaan kohti laivan keulaa. Naisen paino olallaan ei haitannut ollenkaan, Malcolm suuntasi kohti lähintä köyttä, jonka avulla voisi heilauttaa itsensä omaan laivaansa, joka oli alkanut ottamaan hieman etäisyyttä kauppalaivasta. Malcolm kiristi hieman otettaan naisesta samalla kun juoksi kohti sopivan näköistä köyttä. Siinä sitten silmänräpäyksessä mies otti köydestä vapaalla kädellään kiinni, heilautti itsensä laidan yli ja piti samaan aikaan köydestä kiinni niin kauan, kunnes voisi irroittaa siitä. Koko temppu tuntui kuin aika olisi hidastunut sen tapahtuessa, mutta hetkessä Malcolm jo olikin omassa laivassaan ja heilutti virnistellen toiseen laivaan samalla kun tykit iskivät siihen vielä kolmannen kerran reikiä. Kauppalaiva alkoikin näyttää jo aivan reikäjuustolta ja se hörppi vettä koko ajan sisuksiinsa. Tuolla menolla se uppoaisi erittäin pian. |
|
| Nimi: Anni |
09.03.2017 23:39 |
Rhona pysyi nätisti paikallaan miehien kaivellessa hytissä. Nainen vain pyöritteli puukkoa käsissään ja tarkasteli sen koristeltua vartta. Jopa puukon terä oli taottu tavalla, joka jätti upean kuvion metalliin. Rhona halusi nähdä sen peittyneenä kapteenin vereen.
Rhona kuuli miesten kiittävän ja nosti katseensa juuri sopivasti nähdäkseen kuinka toinen pysähtyi ovella ja ilmoitti laivan uppoavan.
"Älä edes kuvittele, että jäisin odottamaan sitä", nainen ärähti, marssi ovelle ja tyrkkäsi vaaleahiuksisen tieltään. Rhona silmäili kantta hetken ja marssi sitten paidattoman kapteenin luokse. Mikään muu ei merkinnyt mitään eikä Rhona pysähtynyt ennenkuin oli upottanut veitsen miehen kylkeen.
"Painu helvettiin", nainen sylkäisi kapteenille ennenkuin tämä vajosi polvilleen ja sitä vatsalleen. Rhona oli iskenyt veitsen kylkiluiden välistä siten, että se puhkaisi keuhkon ja jättäisi miehen haukkomaan henkeään kunnes vuotaisi kuiviin.
"Toivottavasti et odottanut saavasi tehdä tuon itse", Rhona sanoi vielä vieraan laivan kapteenille. Puukon nainen pudotti ja potkaisi kauemmas, jottei massa makaava mies ylettäisi siihen. |
|
| Nimi: Allu |
09.03.2017 23:18 |
Naisen reaktio ei tullut yllätyksenä, miehet kyllä osasivat arvata mitä sikamainen kapteeni oli naiselle oikein tehnyt. Mutta se ei heitä erityisemmin kiinnostanut, he odottivat naisen paljastavan kultakätkön. Kun se lopulta sitten paljastui, molemmat olivat erittäin tyytyväisiä siihen, että toinen piti myös lupauksensa.
"Gracias señorita. Yhteistyöhalusi lämmittää mieltämme", Julio tokaisi samalla kun Thore otti lippaan naiselta ja vilkaisi sen sisälle. No ei se nyt mikään suuri saalis ollut, mutta kultakolikot ilahduttaisivat kapteenia. Hetken vielä tämän jälkeen miehet kaivelivat hyttiä, keräten kaiken tavaran joka kiinnostaisi kapteenia. Kallisarvoisen näköisiä koristeita, karttoja sun muita tavaroita. Kun kaikki tarpeellinen oli löydetty, Julio lähti jo edeltä viemään tavaroita kapteenille. Thore kuitenkin pysähtyi hytin ovella ja vilkaisi naisen suuntaan.
"Ikävä kyllä tämä laiva uppoaa vielä tänään. Kiitos kuitenkin yhteistyöstä", vaaleahiuksinen totesi ja virnisti itsekseen, jatkaen sitten matkaa toverinsa perään. Suurin osa orjista oli jo näemmä saatu siirrettyä The Blood Countessin kannelle odottamaan tuomiotaan. |
|
| Nimi: Anni |
09.03.2017 23:06 |
Välittömästi lukon auettua, Rhona loikkasi kauemmas miehestä. Hän ei oikeastaan edes tienyt miksi, eihän mies ollut se joka häneen oli kajonnut. Rhona pyörähti keveästi ympäri ja astui huoneen keskelle. Siinä hän käänsi selkänsä ovelle ja katsoi hieman vasemmalle. Hän laski lattia lautoja. Yksi, kaksi, kolme.... kymmenennen kohdalla hän pysähtyi ja kyykistyi. Rhona koputti lattiaa muutamasta kohdasta kunnes istui kohtaan, josta lähti selvästi ontompi ääni.
Rhona katseli sitten ympärilleen yrittäen keksiä, kuinka saisi laudan irti. Naisen katse osui työpöydällä olleeseen puukkoon, jonka nainen siten haki ja iski laudan alle. Pienen suostuttelun jälkeen lauta irtosi ja paljasti pienen kätkön.
"En tiedä paljon tässä on", Rhona sanoi samalla kun nosti suurehkon puisen lippaan käsiinsä. Nainen sitten nousi taas seisomaan ja ojensi lippaan toiselle miehelle. |
|
| Nimi: Allu |
09.03.2017 22:51 |
Thore vetäisi hetken päästä takin taskusta avaimen ja tassutteli takaisin toverinsa viereen.
"Toivottavasti pidät oman osuutesi sopimuksestamme, señorita. Voimme yhtä hyvin kahlita sinut takaisin ja heittää merenpohjaan. Sí, Capitán kun on itsekin hyvin antelias mies. Olisi kovin ikävää jos joutuisimme kanssasi väärinymmärrykseen. Por favor?" Julio hoiti puhumisen sillä välin kun Thore pyöritti avainta kädessään. Kun mustahiuksinen sai asiansa tehtyä selväksi, Thore nyökkäili ja käveli sitten lähemmäs naista. Avain sopi täydellisesti lukkoon ja hetken päästä mokoma naksahti auki.
"Kylläpä miehilläni kestää luolassasi. He taisivat osua kultasuoneen, eikös niin?" Malcolm totesi ja vilkaisi kapteenin hytin suuntaan, odottaen että hänen miehensä tulisivat sieltä tavaroineen. Kun odotus alkoi käydä pitkästyttäväksi, kapteeni keksi jotain tekemistä paikallaan nököttäville miehilleen.
"Alkakaa lastata kauppatavaraa laivaan. Emmehän halua viipyä liian pitkään? Kylässähän täällä vain ollaan." |
|
| Nimi: Anni |
09.03.2017 21:23 |
Rhona vain seurasi miehien keskustelua. Oli yllättävän huvittavan näköistä kun kaksikko vain pysähtyi heti kuultuaan kullasta. Ilmeisesti naisen ehdotus hyväksyttiin ja kaksikosta vaaleahiuksinen lähti kapteenin takin kimppuun. Rhona huomasi venyttävänsä kaulaansa kuin olisi yrittänyt itse nähdä avaimen. Jos avain ei löytyisi takin taskusta, Rhona ei tiennyt, mistä muualta se voisi löytyä. Avain ei nimittäin ollut ollut kapteenilla kaulassa tämän lähdettyä kannelle.
"Onko se siellä?" Rhona ei osannut olla kysymättä. Hän halusi irti kahleestaan niin nopeasti kuin vain mahdollista. Mutta entä jos kaksikko kieltäytyisi päästämästä häntä ennenkuin saisivat kullan... Rhona ei varmasti kertoisi ennenkuin pääsisi irti. Ei varmasti.
- - -
Kauppalaivan kapteeni vain mulkoili merirosvokapteenia kuin olisi yrittänyt tappaa tätä pelkällä katseellaan. Hänellä ei ollut sanoja jäljellä tälle idiootille. Kuvitteli olevansa niinkin suuri ja mahtava. Suksikoon suolle. |
|
| Nimi: Allu |
09.03.2017 19:26 |
Malcolm odotellessaan vilkaisi tutisevia merimiehiä ja pudisti epäuskoisena päätään. Voi hyvä luoja millaisia pelkureita nykyajan merimiehet ovat. Toisaalta, ehkä myös siihen vaikutti myös se miten Malcolm on tottunut viettämään aikaansa merirosvojen kanssa. Normaalit merimiehet hän yleensä näkee vain satamissa, muuten merillä liikkuessaan vain toisia merirosvoja tulee nähtyä. Joskus jotain kauppa-aluksia, mutta mies oli tarkka siitä mihin hän hyökkäisi seuraavaksi. Kaikki laivat eivät olleet hänen huomionsa arvoisia.
Kauempaa merellä kuului ukkosen terävä jyrähdys ja vesisade muuttui hetkessä rankemmaksi. Vesipisarat suorastaan piiskautuivat kasvoja vasten ja hyinen tuuli puhalsi. Molemmat laivat keinuivat hurjissa aalloissa, mutta The Blood Countessilla ei ollut mitään hätää. Voisi sanoa, että laiva enemmänkin köllötteli aaltojen harjalla. Kauppalaiva ikävä kyllä alkoi pikku hiljaa olla siinä vaiheilla, että ei voinut arvioida kuinka kauan se jaksaisi vielä puksuttaa merillä. Tosin, siihen mennessä jos kauppalaiva päättäisi upota merenpohjaan, Malcolm laivoineen olisi jo kaukana juhlimassa onnistunutta ryöstöä.
"Näyttää siltä, että meri ei taida olla tänään kovin armollisella tuulella. Kyllä minuakin ärsyttäisi olla sinun tilanteessasi tällä hetkellä", vaaleahiuksinen totesi ja vilkaisi taas toista kapteenia. Hän ei voinut vastustaa kiusausta, hänen oli suorastaan pakottava tarve ilkkua toiselle vielä viimeiset kerrat. Tosin, kaikkien niiden juttujen perusteella mitä hän nyt oli kuullut, kyseinen sikamainen kapteeni ansaitsi haukut.
Samaan aikaan kapteenin hytissä vaaleahiuksinen Thore ja mustahiuksinen Julio ensin ignoorasivat sängyllä olevan naisen ja alkoivat raihnimaan kapteenin hyttiä läpikotaisin. Kuitenkin puhe kullasta herätti heidän mielenkiintonsa. Molemmat miehet lopettivat kaivelun, vilkaisivat toisiaan ja sitten taas naista. Jos täällä tosiaan olisi kultaa piilotettuna, heidän kapteeninsa ilahtuisi positiivisesta yllätyksestä. Todennäköisesti palkitsisi heidätkin oikein loistavasta työstä.
"Pitäisikö meidän löytää se? Ella es la llave del oro!" mustahiuksinen tokaisi espanjalaisaksentti korostuen entisestään. Ei mennyt kauaakaan kun Thore tokaisi vain napakan 'ja ja' ja kävi kaivelemassa avainta paikasta, jonne nainen osoitti. Hetken metsästettyään Thore tunsi jotain kädessään ja virnisti. Piilotettu kulta olisi pian heillä. |
|
| Nimi: Anni |
09.03.2017 08:50 |
Rhona oli jo ehtinyt hyväksyä erittäin todennäköisen kohtalonsa, jossa hänuppoaisi laivan mukana. Eikös se ollutkaan kapteenin tehtävä? Tai sitten hän kuolisi nälkään kun laiva ajelehtisi hylättynä pitkin aavaa merta ennenkuin uppoaisi seuraavassa myrskyssä. Tai ehkä vierailijat jättäisivät miehistön rauhaan ja laivan kapteeni kutsuisi Rhonaa edelleen omakseen... Joo just... Siinä vaiheessa nainen tulisi varmasti hulluksi.
Samassa ovi avautui ja Rhona säpsähti. Hän katseli sisälle astuneita miehiä hetken aikaa ennenkuin sai ajatuksen.
"Kerron minne hän on kätkenyt kultansa jos etsitte minulle avaimen", Rhona sanahti kevyesti ja nosti kahlittua jalkaansa eräänlaiseksi selitykseksi. Ei hänellä ollut mitään hävittävää, joten miksipäs ei.
"Saattaisi olla takin taskussa, mutten itse yllä", nainen kertoi vielä ja osoitti eräänlaisen työpöydän tuolin selkänojalla lepäävään takkiin. Yleensä kapteeni kantoi avainta kaulassaan, mutta Rhona oli kerran nähnyt hänen laittavan avaimen takkinsa taskuun ennenkuin tuli kettingin kantaman sisäpuolelle. |
|
| Nimi: Allu |
09.03.2017 00:47 |
Malcolm hymyili erittäin ärsyttävästi takaisin kapteenille. Hetken päästä miehen katse siirtyi omaan miehistöön, loputkin palasivat vihdoin viimeisten orjien kanssa. Orjat asetettiin polvilleen merimiesten viereen samalla kun vaaleahiuksisen kapteenin miehet pitivät huolen siitä, että kukaan ei yrittäisi mitään hassun hauskaa temppua kesken kaiken.
"Kaiken? Ehei ystäväiseni, tämä oli vasta pintaraapaisu", Malcolm tokaisi samalla kun hänen katseensa kävi miehistössä. Mitään sanomatta hän vain nyökkäsi ja osa hänen miehistään lähti takaisin kaivamaan tavaraa laivasta. Tällä kertaa he aikoivat tuoda kannelle myös kaiken syötäväksi kelpaavan sekä tavarat, jotka voisi myydä tai käyttää omaksi hyväksi.
Malcolmin katse siirtyi hetken päästä takaisin paidattomaan kapteeniin, kunnes se kuitenkin karkasi kapteenin hytin oveen. Siellä ei ollut vielä kukaan käynyt. Malcolm oli utelias persoona, kapteenin hytissähän voisi olla vaikka mitä häntä kiinnostavaa tavaraa. Kultaa? Kyllä kiitos. Karttoja? Nekin kelpaavat. Salaisia asiakirjoja? Hemmetti, niistä maksetaan hyviä rahoja. Myös tarkat laskut orjien määrästä olisi siellä. Kapteenin hyttihän olisi suorastaan kultakaivos ja Malcolm tekisi itselleen karhunpalveluksen jos mies ei kävisi koluamassa sitä läpi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä hän pystyi ainakin todistamaan, että kapteenin hytistä löytyi aina vaikka mitä jännää ja mielenkiintoista. Hänen omassa hytissäkin oli kaikkea.
"Thore ja Julio, käykää tutkimassa kapteenin hytti ja tuokaa kaikki mahdollinen mielenkiintoa herättävä irtaimisto tänne. Minulla on vielä kana kynittävänä uuden ystäväni kanssa", Malcolm komensi ja mitään mukisematta kaksi miestä lähti kapteenin hyttiin hakemaan kaiken mahdollisen tavaran kapteenilleen. Malcolm käänsi sitten katseensa takaisin toiseen kapteeniin ja tuijotti miestä.
"Tiedätkös, ihmettelen suuresti mistä olet merimiehesi hankkinut. Katso nyt heitä, he kastelevat housujaan ja tutisevat pelossa. Vertaa heitä nyt kauppatavaraasi. En edes tiedä mitä sanoa. Kauppatavarallasikin on enemmän sisua, toisin kuin näillä laivarotilla joita sinä vielä kutsut miehistöksi." |
|
| Nimi: Anni |
09.03.2017 00:26 |
Rhona valahti takaisin sängylle, nyt täysin pukeutuneena, ja tarkkaili nilkkansa lukittua kahletta. Hän oli yrittänyt paeta ja sai siitä hyvästä uuden rautaisen nilkkakorun. Se oli hiertänyt pahan jäljen yllättävän nopeasti.
Rhona kuuli ääniä laivan kannella, muttei kyennyt tarkastamaan tilannetta. Kapteenin hytin ovi johti suoraan kannelle, mutta kettinki oli liian lyhyt päästääkseen naisen sinne asti. Tulisikohan joku tarkastamaan kyseisen hytin vai jäisikö se hänen haudakseen?
Rhona tassutteli edes takaisin hetken aikaa, varoen kahlittua jalkaansa ja mietti. Toki hän voisi yrittää saada huomion itsensä, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Rhonahan saattaisi joutua vain pahempaan ansaan. Hän ei tiennyt olisiko hyökkääjä kiinnostunut auttamaan eikä välttämättä halunnut edes tietää.
Lopulta Rhona vain istui takaisin sängylle ja sitoi hiuksensa kiinni.
- - -
"Mitä oikein vielä haluat? Sait jo kaiken arvokkaan?" Kapteeni murahti edessään seisovalle miehelle. Hän ei kiinnittänyt huomiota saamiinsa murhaaviin katseisiin. Tuijotti vain merirosvoa ja kirosi mielessään tyhmyyttään. Ase olisi ollut ihan hyvä idea. Tai edes paita. |
|
| Nimi: Allu |
09.03.2017 00:06 |
Osa polvilleen asetetuista merimiehistä oli suorastaan kauhun vallassa, eikä mikään ihmekään. The Blood Countess oli ajat sitten ladannut tykkinsä ja tarvittaessa ampuisi uudelleen jos käsky kävisi. Siinä odotellessaan Malcolm käveli miesten ympäri ja tarkasteli jokaista. Häntä huvitti se, miten hänen katseensa olla yllättävän moni tuntui romahtavan hetkessä. Selvästi tämän laivan kapteeni ei ollut valinnut muuta kuin rottia laivalleen, mutta mitä muutakaan voisi odottaa tällaiselta paatilta? Tällaisilta säälittäviltä ihmisraunioista. Malcolm olisi nauranut jo ajat sitten, mutta hän onnistui pitämään ilmeensä uhkaavana. Hänen täytyisi pitää imagoaan yllä kunnes tämän säälittävän paatin kapteeni saapuisi paikalle.
Kuin tilauksesta lopulta paidaton kapteeni saapuikin kannelle. Malcolm pysähtyi kannoilleen sillä sekunnilla, kun toinen astui ulos. Vaaleahiuksisen katse kävi laivan lipussa samalla kun miehen kädet olivat selän takana, hänen kehonkielensä jo kertoen miten rennosti hän otti loppujen lopuksi tämän koko riehumisen. Edes uhkaavalta vaikuttava myrsky ei saanut häntä värähtämään.
"Aloin jo pohtia mikä sinulla oikein kesti. Olin jo valmiina koputtamaan uudelleen paattisi kylkeen. Anteeksi muuten pieni kolkuttelu, tämä paattisi on ilmeisesti tehty paperista, kun se tuolla tavalla hajoaa käsiin jo pienestä kosketuksesta", Malcolm sanoi ja kääntyi lopulta kokonaan, lukiten katseensa toiseen kapteeniin. Virne levisi hetken päästä vaaleahiuksisen kasvoille, voi luoja kuinka hänen teki mieli nauraa.
"Mielenkiintoinen asuvalinta. Tunnen itseni ylipukeutuneeksi." Se osa Malcolmin miehistöstä, joka tällä hetkellä oli kannella ja piti polvilleen asetettuja merimiehiä silmällä, räjähti kovaan nauruun. Jokaisen silmissä kuitenkin oli omanlainen inhonsa paidatonta kapteenia kohtaan. Juorut levisivät yllättävän nopeasti ja tämä kyseinen kapteeni ei ollut kovinkaan pidetty edes merirosvojen keskuudessa. |
|
| Nimi: Anni |
08.03.2017 23:46 |
Mies murahti Rhonan korvaan ennenkuin kierähti pois hänen päältään. Mies sanoi jotain ja kosketti kädellään naisen kasvoja, kaulaa... rintaa. Rhona piti katseensa viereisellä yöpöydällä olevassa rasiassa. Rhona ei tiennyt, mitä rasiassa oli eikä oikeastaan edes välittänyt. Siihen oli kaiverrettu perhosia ja köynnöksiä. Puu oli kauniin punainen.
Mies nousi sängyn istumaan sängyn reunalle ja luultavasti veti kulahtaneet vaatteensa päälleen. Rhona ei välittänyt. Oli helpompaa vain olla ja odottaa. Mies kuristi jos taisteli vastaan. Rasia oli varmasti kaiverrettu käsin.
"Kapteeni!" ovi rämähti auki ja eräs miehistön jäsen kompuroi sisälle. Samassa jotain iskeytyi laivan kylkeen ja Rhona kuuli puun halkeavan, pirstoutuvan. Kanuunan laukaus? Kapteeni ryntäsi kannelle ilman paitansa. Rhona odotti hetken ennenkuin nousi ja alkoi itse pukeutumaan. Jos hän tänään kuolisi, hän ei kuolisi alasti. |
|
| Nimi: Allu |
08.03.2017 23:17 |
Meri oli tavattoman myrskyinen sinä yönä kun sattumalta eräälle kauppalaivalle eivät jumalat olleet armeliaita. Pimeydestä lipusi hiljalleen toinen laiva sen perässä, mutta myrskyn vuoksi oli sumuista eikä perässä seuraavaa alusta meinannut ensin edes huomata. Kaikilla oli niin kiire pitää laivaa reitillä, että vasta kun toinen alus alkoi olla melkein kyljessä kiinni, se viimein havaittiin. Viereen myrskyssä yllättävän kevyesti ja helposti ajautunut laiva oli kuin aavelaiva. Miten hiljaisesti ja huomaamattomasti se olikaan lipunut lähelle kauppalaivaa. Kauppalaivan miehistö joutui hieraisemaan silmiään yllättävän vieraan saapuessa. Joku ehti vilkaista mysteerilaivan nimeä, ennenkö nimi piiloutui taas täysin näkyvistä. The Bloody Countess. Nimi oli kiertänyt jonkinverran tavallisten merimiesten keskuudessa, mutta kyseenalaiset kauppalaivat (kuten tämä) sekä muut merirosvot tunnistivat nimen unissaankin. Mikä sai myös kyseenalaistavan kauppalaivan miehistön hieraisemaan silmiään oli fakta, että The Blood Countessin reunalla seisoi vaaleahiuksinen mies jonka kasvoilla oli leveä virnistys. Miestä ei näyttänyt haittaavan myrsky tai kasvoja vasten piiskaava sade. Ei myöskään se, että hän oli uhkarohkeassa paikassa, jokuhan pystyisi hänet ampumaan hetkessä tuosta kohdasta. Mutta sen sijaan että kukaan älyäisi ottaa asettaan esille ja ampua merirosvolaivan kapteenin, merimiehet kauppalaivassa tuijottivat suut ammollaan ja ilmeisesti kutsuivat omaa kapteeniaan paikalle. Vastaanotto oli tavattoman hidas, joten The Blood Countessin kapteeni, Malcolm, kohotti kättään. Ele oli hidas mutta mitä korkeammalle hänen kätensä nousi, sitä ilkikurisemmaksi hänen ilmeensä muuttui. Aika tuntui pysähtyneen hetkeksi. Kapteeni tuijotti toisen laivan merimiehiä hetken aikaa, kunnes lopulta ilmaan kantautui kova ja voimakas käsky, joka varmasti kuului myrskyn yli myös toiseen laivaan asti.
"TULTA! Älkää antako Davy Jonesin loukun odottaa yhtään enempää!" Sillä sekunnilla kun Malcolm karjaisi, ensimmäiset tykinkuulat lensivät jo toista laivaa päin. Osa The Blood Countessin miehistöstä näytti riemastuvan taistelukäskystä ja ei mennyt aikaakaan kun osa miehistöstä oli jo vaihtanut laivaa miekkataistelun toivossa. Hetkessä kauppalaivan kannella oli suorastaan kaaos kun osa merirosvoista armotta taisteli jopa aseettomia kauppalaivan merimiehiä vastaan sillä välin kun taas osa lähti tutkimaan enemmän laivan sisustaa ja sen saalista. Malcolm katseli tilannetta tyytyväisenä alukseltaan, kunnes lopulta kapteeni päätti astua kauppalaivalle myös. Hän tykkäsi aina katsoa lähietäisyydeltä, miten hänen oma miehistönsä murtaisi toisen laivan miehistön. Eikä tässä enää menisi kauaa, kun jäljelle jääneet merimiehet pistettäisiin polvilleen riviin sillä välin kun merirosvot kävivät läpi laivan. Samalla etsittiin myös laivan kapteenia, Malcolm itse odottelisi kiltisti kannella kunnes tämän laivan sikamainen kapteeni saapuisi paikanpäälle. Malcolm oli suunnitellut tämän kaiken perinpohjin. Hän tiesi tämän laivan olevan kauppalaiva jossa vietiin myös orjia. Myös hän oli kuullut juttuja laivan kapteenista ja hän mielenkiinnosta halusi tutustua tähän. Juttujen perusteella mies oli hurja, mutta todennäköisesti Malcolm joutuisi pettymään kuten aina. Vaaleahiuksisen katse kävi polvillaan olevissa merimiehissä, kunnes se siirtyi kannelle vähitellen palaaviin merirosvoihin jotka toivat mukanaan laivan tärkeintä kauppatavaraa. Orjia. Paljon orjia. |
|
|
