Obedience
Hahmot
Renata
Bhaltair
Sivuhahmot
Kuningas
Liam
Shen
Chao Wong
Zahra
Neena
Jørgen
| Nimi: Anni |
28.01.2015 20:26 |
Bhaltair seuraa ilmeettömillä kasvoillaan Renataa tämän tullessa pois huoneestaan ja suoristellessaan mekkoaan. Hän voisi taittaa tytön niskat ihan tuosta vain ja kuningas kärsisi. Renata ei ehtisi tuntemaan mitään.
Huomatessaan prinsessan vilkaisevan suuntaansa, Bhaltair käänsi katseensa pikaisesti sivulle. Eihän halunnut tuon viattoman tytön tietävän mitä ajatteli. Kertoisi kuitenkin isälleen, joka puolestaan kostaisi Bhaltairille. Tiedä sitten alottaisiko vaimosta vai tyttärestä.
Bhaltair huokaisee yllättävän surkeasti ja astelee sitten Renatan perään taas oviaukossa kumartuen. Tällä kertaa vasen sarvi kolahti ovenkarmiin. Bhaltair pyöräytti silmiään ja tassutteli pikaisesti Renatan perään, jottei hukkaisi tyttöä. Vartijat jäivät ihmettelemään, oliko heillä lupaa päästää kaksikkoa pois.
Bhaltair keskittyi sokkeloisiin käytäviin sen verran, ettei edes huomannut vastaan tulevia. Vasemmalle. Seurasi vain Renataa. Oikealle. Ja painoi reitin mieleensä. Kolmen oven ohi suoraan ja taas oikea.
Ulko-ovi oli sen verran korkea, että Bhaltair saattoi kävellä suorana sen läpi. Mikseivät kaikki ovet voineet olla samanlaisia? Miten ne muka erosivat toisistaan?
Puutarha oli kaunis, mutta erittäin teennäisen näköinen. Kuin valheilla koristeltu perhepotretti, jossa hymyjen taakse piiloutuu karuja salaisuuksia. Kuinka moni mahtoi tietää tyrmässä lojuvasta naisesta ja lapsesta? Samassa Bhaltair huomasi Renatan johdattaneen hänet linnan muurien kupeeseen suuren väkijoukon lähettyville.
"Ovatko he menossa jonnekin?" sarvipäinen kysäisee pikaisesti. Eivät näyttäneet siltä, kuin olisivat ihan huvikseen seisseet siinä. |
|
| Nimi: Allu |
26.01.2015 19:13 |
Renata asteli makuuhuoneesta pois ja suoristeli mekkonsa helmaa. Selvä, hänellä olisi tänään jonkin verran puuhattavaa, mutta nyt aluksi hän halusi käydä ulkona virkistymässä, ennenkö uppoutuisi taas tylsiin hommiinsa. Renata vilkaisi Bhaltairia, mutta käänsi sitten katseensa eteenpäin ja suuntasi ulos oleskeluhuoneesta. Käytävällä olleet vartijat tervehtivät kunnioittavasti prinsessaa, joka kuitenkin antoi luvan lepoon. Ei tarvinnut noin jäykästi vain jäpittää siinä. Ruskeahiuksinen lähti kävelemään pitkin käytävää ja tervehti takaisin jokaiselle, joka häntä tervehti. Eli toisin sanoen kaikille vastaantulijoille tuli sanottua tervehdykset. Olisihan se ollut hyvin epäkohteliasta olla tervehtimättä prinsessaa.
Kun tarpeeksi oltiin kävelty pitkin linnaa, Renata pääsi lopulta ulko-ovelle ja asteli ulos. Aurinko oli jo korkealla, aamu vaihtumassa hurjaa tahtia päiväksi. Ulkona oli vilinää, varsinkin puutarhan suunnalla. Isossa puutarhassa oli kova työ. Vikkelin askelin prinsessa käveli, aivan kuin olisi kiire ollut. Noh, jos rehellisiä oltiin, oli hänellä kovakin kiire! Linnan muurin porteille oli kerääntynyt lauma ratsukkoja ja koiria. Hänen veljensä oli lähtemässä taas metsälle ja puheiden perusteella velipoika halusi tällä kertaa kaataa sen karhun, joka metsässä lymyili. Renata pysähtyi sivummalle ja katseli koko poppoota. Hän olisi halunnut mukaan. Hän ei ollut koskaan päässyt metsästysretkelle mukaan. Eihän prinsessojen paikka siellä ollut. Sillä välin kun hänen veljensä saisi pitää hauskaa metsässä, Renata joutuisi vain opiskelemaan, opiskelemaan myös taiteita kuten tanssia, soittamista ja maalaamista sekä noh... vain olemaan paikoillaan kuin kaunis koriste-esine. Melkein aina hänen piti olla myös paikalla, jos kuninkaalla oli virallinen tapaaminen toisen valtakunnan kuninkaan kanssa. Toki pitihän sitä saada muiden valtakuntien kuninkaat kiinnostumaan prinsessasta, jotta sopivan ajan saatossa saataisiin tehtyä liittoutuminen toisen valtakunnan kanssa. Prinsseillä oli aina paljon helpompaa. |
|
| Nimi: Anni |
26.01.2015 18:51 |
Bhaltair virnistää salaa Renatan myöntäessä, että maali oli aivan normaalia. Selvästikin tyttö oli tehnyt jotain muuta kuin maalannut. Tiedä sitten mitä se oli.
Bhaltair pysytteli edelleen oviaukossa ja tarkkaili huoneen sitä osaa, jonka siitä näki. Suuri sänky, maalaustarvikeet, ikkuna, koristeet seinillä ja lipastojen päällä. Ja sitten tietysti se haarniska. Miksi hemmetissä se oli makuuhuoneessa, Bhaltair ei vain käsittänyt. Huomasi kuitenkin kuinka naarmuuntunut se oli. Naarmut eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi syviä, jotta me olisivat voineet tulla taistelussa. Lisäksi niitä oli sen verran paljon, että ne eivät olleet voineet tulla ainoastaan haarniskan siirtelystä.
Bhaltair hymähtää ja perääntyy keskemmälle oleskeluhuonetta. Oveltakun ei nähnyt Renataa eikä Bhaltair halunnut vain seistä siinä ja odottaa. Mielummin hän seisoisi vähän sivummalla. |
|
| Nimi: Allu |
26.01.2015 15:51 |
Renata sai laitettua maalaustarvikkeet niille varattuun paikkaan ja sen jälkeen hän vei telineen sekä aluillaan olevan maalauksen nurkkaan, pois tieltä. Hetken päästä hän taas vilkaisi Bhaltairia, joka kommentoi jotain nopeasti kuivuvasta maalista. Tyhmäkin sen älyäisi, että Renatan maalaus tosiaan oli ihan aluillaan. Ehkä nyt pitäisi taas vaihteeksi oikeasti maalata, ettei maalaus pysyisi liikaa aluillaan olevan näköisenä. Hänen isänsä alkaisi epäillä, jos näkisi sen.
"Ei maalissa mitään vikaa ole vaan itse taiteilijassa", Renata mutisi ja avasi hiukan enemmän verhoja, jotka peittivät melko pienen ikkunan. Makuuhuoneen ikkuna oli ihan törkeän pieni, kun vertasi sitä oleskeluhuoneen ikkunaan. Mutta kukapa toisaalta haluaisi herätä siihen, kun aurinko tunkee väkisin huoneeseen ja pakottaa heräämään?
Ruskeahiuksinen käveli peilin eteen ja alkoi taas harjata hiuksiaan. Jos hän ulos aikoi mennä, hänen piti olla edustavan näköinen. Aivan sama vaikka liikkuisikin vain linnan alueella. Tarpeeksi harjattuaan Renata sitoi pienen ja soman rusetin hiuksiinsa. Sai luvan kelvata. Kaippa hän nyt oli edustavamman näköinen ja ehkä suloisemmankin näköinen. Pysyisi taas hetken aikaa kuva viattomasta ja suloisesta prinsessasta. |
|
| Nimi: Anni |
26.01.2015 05:56 |
Bhaltair kuuntelee Renatan varoitusta edelleen suhteellisen ilmeettömänä. Olihan mies aina ollut poikkeuksellisen ilmeetön, mutta tuskas nyt oli vähän hankalampi piilotella.
"Ymmärrän kyllä", Bhaltair vakuuttaa ja vilkaisee ikkunaa. Kuningas oli tehnyt asian poikkeuksellisen selväksi viimeisen kolmen päivän aikana. Oli myös "ystävällisesti" luvannut ettei tappaisi, kiduttaisi vain ja pakottaisi Bhaltaihin katsomaan vieressä.
Bhaltair oli suorastaan helpottunut siitä, että Renata oli kääntynyt jo poispäin. Pokerina pysyttely olikin jo osoittautunut yllättävän halkalaksi. Bhaltair henkitti pikaisesti syvään, työnsi asian mielestään ja asteli sitten Renatan huoneen ovelle. Ei kehdannut mennä sen pidemmälle.
"Arvostan tuota", Bhaltair sanoo vielä. Oli hienoa, että Renata oli selventänyt, mitä itse ajatteli, sillä aiempi keskustelu isänsä kanssa oli antanut ymmärtää jotain muuta.
Bhaltair tähyilee Renatan maalausta uteliaana. Kummallista. Tyttö väitti maalanneensa jotain tärkeää kohtaa. Silti maalaus näytti olevan ihan aluillaan.
"Mielenkiintoista maalia sinulla. Kuivuu nopeasti", Bhaltair toteaa vihjaten tietysti uskovansa Renatan juuri valehdelleen. Vaikka Bhaltair arvostikin Renatan aiempia sanoja, tätä hän ei mitenkään kyennyt käsittämään. Tytär ja isä valehtelivat toisilleen tämän tästä. Miksi ihmeessä? Millainen suhde saattoi perustua valheelle? |
|
| Nimi: Allu |
25.01.2015 22:54 |
Renata toisti mielessään sarvipään nimen. Bhaltair. Selvä, se oli nyt painettu kalloon eikä se sieltä katoaisi.
"Selvä, Bhaltair. Kuten kuulit jo aiemmin, minun nimeni on Renata. Suosittelen myös painamaan kaikki mahdolliset paikat tästä linnasta mieleen, sillä oletettavasti saat satikutia, jos teet virheitä. Et vain minulta, vaan myös isältäni. Osaat varmasti kuitenkin arvioida, kummalta tulee pahemmin sättimistä jos siihen löytyy aihetta", ruskeahiuksinen sanoi. Ei Renata ilkeyttään toiselle ilkeillyt. Se oli hänen tapansa tehdä vain asian laidat selväksi. Ja hän halusi pelotella toista sen verran, koska ei halunnut toisen saavan pahoja rangaistuksia isältään. Hänen isänsä tulisi tarpeen tullen antamaan sellaiset rangaistukset, että niistä puhuttaisiin vielä sadan vuoden päästä.
Renata kääntyi hetken päästä ja käveli makuuhuoneeseensa. Hänen pitäisi varmaan nyt oikeasti siivota maalaustarvikkeet pois, ne olivat levällään huoneessa. Nainen pysähtyi kuitenkin ovella ja vilkaisi olkansa yli sarvipäätä.
"Ennenkö alat haukkumaan ja leimaamaan minua mielessäsi, haluan sinun kuitenkin tietävän, että minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä isäni sinun kansastasi ajattelee. Minulle se on aivan yksi ja sama, missä te asutte. Uskon myös siihen, että eri rotujen välillä pystyy olemaan rauha. Mutta eräät täällä eivät siihen usko ja sen takia koko linnan väki on tuputettu täyteen tätä ideologiaa. Minun puolestani kaikki saisivat elää vain omassa rauhassa sulassa sovussa ilman ennakkoluuloja toisistaan", Renata sanoi ja asteli makuuhuoneeseen. Hän halusi olla optimisti rotuasian suhteen. Sarvipäät eivät olleet koskaan aloittaneet minkäänlaista sotimista ihmisiä vastaan, mutta ihmiset olivat silti päättäneet leimata tuon rodun pahaksi, koska ne eivät muistuttaneet ihmisiä. Kuinka helkutin typerä ajatus. Renata keräili maalaustarvikkeita kasaan ja sai nopeasti siivottua. Eihän hän edes ollut kuin vähän maalannut, loppuaika oli mennyt treenaamiseen.
|
|
| Nimi: Anni |
25.01.2015 22:36 |
Bhaltair seurasi kuningasta katseellaan tämän poistuessa huoneesta. Eikö miestä yhtään hävettänyt? Valehdella nyt omalle tyttärelleen tuolla tavalla! Se soti kaikkea sitä vastaan, johon Bhaltair uskoi. Hänelle, ja muille hänen kaltaisilleen perhe oli kaikista tärkein, että hänen tulisi ajatella vain perheensä parasta.
Bhaltair käänsi katseensa prinsessaan ja kohtasi tämän sieluunkatsovat silmät. Hetki sitten nähdystä kiltistä tytöstä ei ollut jäljellä mitään. Se oli lähestulkoon pelottavaa. Selvästikin Renata eli valheen keskellä. Vaan eipä tuo ollut mikään yllätys.
Bhaltair tunsi itsensä alastomaksi Renatan katseen alla, kuin ei kykenisi piilottamaan mitään. Silti hän piti kasvonsa ilmeettöminä ja tuijotti takaisin. Tämä nainen tulisi vielä pääsemään pitkälle, mikäli vain saisi elää tarpeeksi pitkään.
Lopulta prinsessa sitten laski katseensa ja Bhaltair huomasi nielaiseensa helpottuneena. Hetkikin vielä ja hän olisi ollut kuin sulaa vahaa tytön käsissä. Hän ei olisi kyennyt salaamaan mitään.
"Bhaltair", mustatukka vastaa hetken kuluttua. Olihan prinsessa kysynyt hänen nimeään eikä Bhaltair halunnut riskeerata mitään. Yksikin pieni valitus saattaisi olla kohtalokas. |
|
| Nimi: Allu |
25.01.2015 22:21 |
Renata käänsi katseensa kuninkaaseen ja nyökkäsi lopulta hymyillen. Niinpä kai sitten. Hän kyllä uskoi, että kuningas oli kidnappausyrityksen jälkeen oikeasti todella varovainen ja tarkka sen suhteen, ketkä pääsisivät lähemmäksi Renataa.
Nainen vaihtoi painoa jalalta toiselle ja vilkaisi taas sarvipäätä. Toisen kasvoilla kävi liuta erilaisia ilmeitä, mutta silmistä loisti silloin tällöin erikoisia asioita. Niin no, olihan toisella erikoiset silmätkin, mutta niissä tuntui aina välillä suorastaan roihuavan vihan liekki. Vai että testannut. Pah, mitähän tuon pitäisi tarkoittaa? Kiduttanut varmaankin? Ei nimittäin yhtään sovi yhtään kuvaan se, että hänen isänsä olisi jotenkin lempeä olennoille, joita hän vihasi yli kaiken. Kuningas muutenkin harjoitti paljon propagandaa kaikenlaisia otuksia vastaan jotka eivät sattuneet olemaan ihmisrotua.
Renata vilkaisi taas isäänsä kun tämä ilmoitti, että hänen piti jatkaa muita touhujaan. Selvä.
"Mukavaa päivänjatkoa. Luotan sanaasi, olettehan te kuninkaista viisain ja mahtavin", Renata leperteli isälleen suloisesti. Kun huoneen ovi kolahti kiinni, samalla hetkellä myös prinsessan kasvoilta pyyhkiytyi viaton ja ihanan tyttömäinen hymy. Siinä oli päivän teeskentelykiintiö mennyt taas aivan täyteen. Prinsessa käänsi katseensa sarvipäiseen, joka oli huoneeseen jäänyt. Tällä kertaa naisen silmät suorastaan porautuivat toisen silmiin ja vielä syvemmällekin. Hetki sitten iloiset ja sulokkaat nuoren naisen silmät olivat muuttuneet epäileviksi, melkein muistuttivat haukan tuimia tarkkailevia silmiä. Renata katse tuntui siltä, kuin se yrittäisi ahnaasti kaivaa kaiken tiedon toisesta irti. Lopulta ruskeahiuksinen huokaisi itsekseen ja pisti kätensä puuskaan. Pitäisi varmaan tutustua toiseen.
"Nyt kun kerran sitten joudut loikkimaan perässäni lapsenvahtina, saanen tiedustella, minkä niminen henkilö on saanut kunnian tarkkailla jokaista liikettäni?" Renata kysyi. Viaton prinsessakuva varmaan räsähteli jo pahasti. |
|
| Nimi: Anni |
25.01.2015 21:48 |
"Voi rakas Renata. Enhän minä sitä henkivartijaksesi laittaisikaan, ellen olisi täysin varma sen soveltuvuudesta", kuningas vakuuttaa hymyillen ja katsoo samalla sarvipäistä syvälle silmiin.
Bhaltairin oli vaikea hillitä itseään. Mokoma tytteli nimitteli häntä sarvipääksi ja kuningas viittasi kuin esineeseen. Silti. Bhaltair tiesi, että jos hän tekisi jotain, hänen perheensä saisi kärsiä.
"Olen testannut sitä pitkään ja olen varma etten löydä sinulle parempaa henkivartijaa", kuningas selostaa taas. Testaamisellahan kuningas viittasi kiristämiseen ja Bhaltairin nälässäpitoon, jotta tämä suostuisi kuninkaan ehtoihin. Bhaltair ei ollut saanut kolmeen päivään muuta kuin vettä ja leipää, eikä ollut kyennyt nukkumaan kunnolla.
"Sarvipäistä tämä yksilö on poikkeuksellinen", kuningas lisäsi vielä, "hän ihan itse tuli luokseni, etkö vain?"
Bhaltair tuijotti kuningasta hetken aikaa ennenkuin nyökkäsi pienesti. Kirottu äijä.
"Valitettavasti minulla on nyt muuta tehtävää. Jätän sinut nyt tutustumaan henkivartijaasi hetkeksi. Oven ulkopuolella on vielä pari vartijaa, joten voit olla ihan rauhallisin mielin", kuningas vakuuttaa, luo vielä viimeisen varoittavan katseen Bhaltairin suuntaan ja marssii sitten ulos ovesta. |
|
| Nimi: Allu |
25.01.2015 21:34 |
Renata hymyili isälleen aurinkoisesti.
"Yritän ensi kerralla muistaa. Sain vain niin ison inspiraation, että minun oli vain pakko alkaa nopeasti maalaamaan, ennenkö se pääsisi karkuun. Unohdin täysin laittaa essun päälle", nainen vastasi ja nyökkäili sitten kun kuningas huomautti siitä, että hän voisi oleskeluhuoneessa maalata. Toki, loistava idea. Mutta jos hän ''maalasi'' makuuhuoneessaan, hänellä oli aikaa piilottaa kaikki ylimääräinen ennenkö joku tulisi paikalle ja ehtisi todistamaan sen, että hän treenasi taas.
Renata kallisti hiukan päätään kuninkaan viitatessä hänen siirtymään keskemmälle oleskeluhuonetta. Hän totteli toista ja asteli oleskeluhuoneeseen, huomaten sitten vasta toisen henkilön, joka huoneessa oli. Sarvipäinen olento. Hän oli kuullut kyseisestä lajista. Kukapa ei olisi kuullut. Hänen isänsä oli aina kironnut mokomia. Noh, hänen isänsä ei pitänyt mistään muusta lajista paitsi ihmisistä.
"Oletteko varma, että sarvipäinen olento soveltuu sellaiseen työhön? Anteeksi, en tahdo olla röyhkeä, mutta juttujenne perusteella sarvipäiden rotu on melko.... arvaamaton. Mitä jos tällä kertaa tapahtuu se, mikä meinasi kauan sitten tapahtua?" Renata totesi, muka huolestuneena. Hän viittasi kauan sitten tapahtuneeseen kidnappaamisyritykseen. Renatalla oli melkoisen kova taakka hartioillaan, kun hänen piti esittää heiveröistä ja hentoa prinsessaa. Ei hän sitä aina tehnyt, mutta yleensä varsinkin vieraiden edessä. Kaikki jotka tunsivat hänet tarkemmin, palvelijat ja muut mukaanlukien, tiesivät kuinka kylmä ja julma Renata oikeasti oli. Hän oli kaukana avuntarpeessa olevasta prinsessasta. Mutta koska kliseistä prinsessakuvaa ei saanut rikkoa, hänen piti esittää aina silloin tällöin tätä rooliaan. Ihan jo sen vuoksi, etteivät muiden kuningaskuntien sulhasehdokkaat pelästy. |
|
| Nimi: Anni |
25.01.2015 21:15 |
"Varo ettet sotke vaatteitasi", kuningas huomauttaa ja silmäilee tyttärensä mekkoa pikaisesti, "olenhan pyytänyt sinua käyttämään essua maalatessasi."
Bhaltair kääntää selkänsä ikkunalle ja silmäilee huonetta. Katosta roikkui valtava kanttokruunu. Huoneen keskellä oli pieni pöytä ja muutama epämukavan näköinen nojatuoli. Nojatuolien välissä oli jalkalamppu. Ovi joka johti käytävään oli ikkunaa vastapäätä. Prinsessan makuuhuoneen ovi oli viereisellä seinällä ja sitä vastapäätä oli kirjahyllyjä.
"Voisit sitä paitsi maalata täällä!" Kuningas hihkaisee innoissaan täysin alkuperäisestä asiastaan eksyneenä.
"Huoneesi pysyisi maalittomana ja tännehän tulee sitä paitsi enemmän luonnonvaloa.... Mutta ei siitä sitten enempää", mies viittaa Renataa siirtymään keskemmälle huonetta perässään.
"Tiedän ettei edellinen henkivartijasi ollut mieleesi, joten", kuningas viittaa kädellään Bhaltairia kohti, "etsin sinulle uuden!"
Bhaltair astelee lähemmäs kaksikkoa huomattuaan kuninkaan kasvoilla vilahtaneen kiukun ja oli vähällä irvistää takaisin. Sai kuitenkin estettyä itseään viime hetkellä. Vai että henkivartija. Ensin kuningas vei häneltä perheen ja kiristi sitten suojelemaan omaansa. Totta puhuen Bhaltair olisi paljon mielummin vain viiltänyt ruskeatukkaisen tytön kurkun auki siltä seisomalta. |
|
| Nimi: Allu |
25.01.2015 21:02 |
Suuren makuuhuoneen keskellä seisoi ruskeahiuksinen ja tummasilmäinen naisen alku, joka piteli kädessään pientä tikaria. Tummat silmät olivat kiinnitäneet katseensa edessä seisovaan elottomaan haarniskaan, joka oli tyypillinen koriste linnassa. Niitä oli kaikkialla, jopa hänen huoneessaan oli yksi. Iso haarniskahahmo, joka vain jäpitti paikoillaan elottomana. Nainen pyöritteli hetken tikaria kädessään, kunnes otti siitä tukevan otteen ja iski sen haarniskaa päin. Lähinnä harjoitteli lähitaistelua elottoman koristeen kanssa. Prinsessaksi ruskeahiuksinen oli yllättävän vahva. Jopa ehkä barbaarimainen. Hänellä oli paljon voimaa, hän osasi käyttää jousta, miekkaa, keihästä, tikaria ja sen lisäksi myös osasi nyrkeillään sohasta. Siitä lähtien kun hänet oli nuorena yritetty kidnapata, hän oli ruvennut kehittämään omaa fyysistä kuntoaan ja taistelutaitoa. Kehitys oli tuottanut ajan myötä tulosta, mutta ongelmana oli vain se, että hänen ei annettu olla vahva naishahmo. Prinsessoidenhan kuului olla heikkoja ja avuntarpeessa olevia. Lisäksi Renatan isä ei oikein pitänyt siitä, että hänen tyttärensä tykkäsi koheltaa ja tapella kuin mies.
Kun tuttu ääni leperteli oven takana ja koputteli, Renata piilotti äkkiä tikarin ja siirsi hiljaa haarniskan takaisin paikoilleen seinää vasten. Nainen nopeasti asetteli vielä kallistuneen kypärän koristeen päällä suoraksi ja pyyhkäisi sitten mekkonsa helmoja. Hän vilkaisi itseään peilistä. Muuten kaikki oli hyvin, mutta hänen hiuksensa olivat aivan sekaisin. Renata nappasi hiusharjan ja harjasi nopeasti hiuksensa näyttämään siltä, että ne olisivat jo koko päivän olleet yhtä nätisti. Onneksi hän oli jättänyt maalaustarvikkeensa levälleen. Hän voisi hyvin selittää hitauden johtuneen siitä, että oli maalannut. Taiteilijaahan ei saanut keskeyttää tärkeällä hetkellä!
Renata suoristi selkänsä ja käveli makuuhuoneen ovelle. Hän avasi rauhallisesti oven ja katsoi oven takana olevaa tuttua hahmoa.
"Anteeksi että jouduitte odottamaan. Olin juuri maalaamassa tärkeää kohtaa enkä voinut sen vuoksi heti keskeyttää puuhiani", Renata sanoi viattomasti ja hymyili enkelimäisesti. Heh, juupa juu. Oli hän aluksi ollut maalaamassa, mutta sitten huomio oli herppaantunut ja lopputulos oli ollut se, että hän oli alkanut harjoitella tikarin kanssa touhuamista. |
|
| Nimi: Anni |
25.01.2015 19:03 |
"ISÄ!" pieni punatukkainen tyttö huudahti ja kiljaisi pian perään. Haarniskaan pukeutunut sotilas tarrasi tyttöä tämän pitkistä hiuksista ja pakotti tämän maahan. Sarvipäinen mies loikkasi haarniskoitua vasten ja sysäsi tämän kauemmas. Tyttö kipitti etäämmällä olevan äitinsä käsivarsille.
"Bhaltair! Takanasi!" nainen huusi.
Seuraavassa kohtauksessa Bhaltair makasi maassa kädet selkänsä takana, se sama haarniskoitu mies selässään. Kaksi muuta pitelivät nuorta naista, joka puolestaan kantoi sylissään punatukkaista tyttöä.
"Teet kuten käsken, tai sanot heille hyvästit", mies sanoi. Hän heilautti miekkaansa naista kohti.
"Päätös on sinun."
"Renata rakas!" tukeva, yllättävän pitkä mies sanoi hunajaisella äänellä ja koputteli erään linnan huoneen oveen ennenkuin avasi sen. Miehen ääni oli Bhaltairin unissa täysin erilainen; kylmä ja täynnä vihaa ja inhoa. Hän alisti koko kylän kolmessa tunnissa, vangitsi osan omiin tarkoituksiinsa, osan myi orjiksi ja loput teurasti. Bhaltair puolestaan oli perheineen raahattu linnan tyrmään kahdeksi viikoksi. Vaimoaan ja tytärtään hän ei kuitenkaan ollut nähnyt saapumisensa jälkeen.
"Arvaa mitä löysin sinulle!" kuningas liperteli taas. Bhaltair kumartui ja astui oviaukosta miehen perässä. Ainoa, mitä hänellä oli enää jäljellä, oli kuninkaan sana siitä, että hänen perheensä oli vielä elossa ja että tilanne säilyisi samana, mikäli Bhaltair tottelisi. Jos hän olisi "kiltti vuohi" kuningas saattaisi harkita heidän vapauttamistaan.
"Tulisitko tänne?" kuningas seisoi toisen oven edessä. Huone jossa he nyt olivat muistutti lähinnä oleskelu tilaa ja oli luultavasti osa prinsessan huonetta... Tai huone kokonaisuutta. Yhtä seinää peitti valtava ikkuna, josta näki puutarhaan. Ennenkuin Bhaltair huomasikaan, oli hän astellut ikkunan luo ja katseli ulos. Hän näki vain valheita. |
|
|
|
