|
|
Vispilä
Juoni
1800-luvulla viisi ihmismäistä nukkea vapautettiin kahleistaan, nukkekehoistaan. Nuo viisi nukkea olivat kauan sitten eläneen nukentekijän, Shamrockin mestariteoksia. Elemental dolls nukkeja, ihmismäisiä ja aikaansa nähden hyvin moderneja nukkeja. Niihin oltiin liitetty sielu, jonka kautta nukke eli omaa elämäänsä, pystyi tuntemaan erilaisia tunteita ja käyttäytymään kuin ihminen.
Pari vuosisataa kului. Sieluttomat nukkekehot olivat Shamrockin raunioituneessa linnassa piilossa ulkomaailmalta. Ne rapistuivat, mutta joku korjasi ne. Niiden koneisto korjattiin, ne olivat kuin uusia. Niihin liitettiin uudelleen sielut. Nyt, 2014-luvulla nukke toisensa jälkeen vedettiin uudelleen käyntiin. Ne heräsivät nykypäivään ja ovat uudelleen loukussa nukkekehoissaan.
On kuitenkin selvää, että jokaista käskyä totteleva nukke ja valtaa himoitseva omistaja ovat hyvin huono yhdistelmä.....
Hahmot
Anastazja
Gyl
| Nimi: Anni |
29.09.2014 18:21 |
Jo kolmannen kerran tällä viikolla Anastazja suunnisti metsän läpi raunioituneelle linnalle. Vanha rakennus oli aivan valtava ja sen huoneet olivat täynnä kaikenlaista mielenkiintoista rojua. Anastazja oli uteliaana oleskellut raunioilla aina muutaman tunnin kerrallaan paikkoja tutkimassa. Oli löytänyt muun muassa hienon hopea, jota nyt kotona puhdisti. Hän oli suhteellisen varma, että siinä oli oikeita timantteja. Varmaankin saisi myytyä hyvään hintaan, jos joskus kehtaisi päästää siitä irti. Koru oli nimittäin sen verran upea.
Tänään Anastazja kapusi linnan kellariin taskulamppu kourassaan. Kellari oli ahdas ja pieni ahtaanpaikan kammo kutitteli vatsanpohjalla, mutta silti Anastazja hiipi syvemmälle. Lähes jokainen ovi oli juuttunut kiinni, mutta vihdoin käytävän perältä löytyi avoin ovi. Avoin siis siinä suhteessa, että ovi lähinnä vain roikkui vinossa ruosteisten saranoiden varassa ja aukesi kunnolla vasta kun Anastazja potkaisi sitä kaikin voimin.
Huoneen perällä oli.... ihminen? Tai sitten ei. Sen iho oli hieman mattapintaisempi kuin ihmisen ja hius paksumpaa. Lisäksi sen vaatteet olivat erittäin kummalliset ja se lopui huoneen nurkassa suhteellisen hylätyn näköisenä. "Ihmisen" vieressä lepäsi kaunis avain.
"Mikäs se sinä olet?" Anastazja mietti pieneen ääneen ja asteli lähemmäs. Varovasti nainen tökkäsi "ihmisen" jalkaa omallaan. Ehkä se ei ollutkaan elossa. Oliko se siis nukke?
Anastazja kyykistyi mahdollisen nuken viereen ja nosti avaimen käteensä.
"Käynnistetäänkö sinut tällä?" nainen miettii taas ääneen ja asettaa taskulamppunsa kivien väliin niin, että se osoitti punatukkaiseen. Yleensähän tällaisissa vedettävissä nukeissa käynnistysmekanismi oli selässä. Olisikohan siis tässäkin?
"Anteeksi", Anastazja sanahtaa, tarttuu punatukkaista hartioista ja vetää irti seinästä. Anastazja tarkisti nuken niskan ja kurkisti sitten vaatteen alle. Siellähän se pieni avaimenmuotoinen ja kokoinen kolo oli. Varovasti nainen asetti avaimen koloon ja käänsi. |
|
|
|
|
|