Vispilä
Juoni
1800-luvulla viisi ihmismäistä nukkea vapautettiin kahleistaan, nukkekehoistaan. Nuo viisi nukkea olivat kauan sitten eläneen nukentekijän, Shamrockin mestariteoksia. Elemental dolls nukkeja, ihmismäisiä ja aikaansa nähden hyvin moderneja nukkeja. Niihin oltiin liitetty sielu, jonka kautta nukke eli omaa elämäänsä, pystyi tuntemaan erilaisia tunteita ja käyttäytymään kuin ihminen.
Pari vuosisataa kului. Sieluttomat nukkekehot olivat Shamrockin raunioituneessa linnassa piilossa ulkomaailmalta. Ne rapistuivat, mutta joku korjasi ne. Niiden koneisto korjattiin, ne olivat kuin uusia. Niihin liitettiin uudelleen sielut. Nyt, 2014-luvulla nukke toisensa jälkeen vedettiin uudelleen käyntiin. Ne heräsivät nykypäivään ja ovat uudelleen loukussa nukkekehoissaan.
On kuitenkin selvää, että jokaista käskyä totteleva nukke ja valtaa himoitseva omistaja ovat hyvin huono yhdistelmä.....
Hahmot
Anastazja
Gyl
| Nimi: Allu |
19.11.2014 16:12 |
Gyl kallisti pääätään ja mietti pitkään toisen kysymystä. Milloin viimeksi hän oli ollut hereillä? Siitä oli aikaa. Sitä paitsi hän muisti viimeiseksi hetkekseen sen, että nukkekehossa oleva sielu vapautettiin. Kaikki sielut vapautettiin nukkekehoista.
"Siitä on jo aikaa. Se oli 1800-luvun loppupuolta. Kuningatar Viktoria oli vielä valtaistuimella. Meidät vapautettiin kehoistamme. Muistan miten meidän kaikkien viiden sielut irtautuivat kehoistamme ja olimme vapaita. En tiedä ollenkaan, miten olen tässä taas", Gyl vastasi ja laski katseensa käsiinsä. Käsissään hänellä oli mustat nahkaiset hansikkaat. Nukke käänsi oikeaa kättään pari kertaa.
"Jonkun on täytynyt korjata meidät. Nivelet eivät ole aivan samanlaiset. Vaikka ne vahvasti ovatkin saaneet vaikutteita Shamrockin töistä", punapää tuumaili ääneen, puristi kätensä nyrkkiin ja avasi sen heti sen jälkeen.
"Se selittäisi myös, miksi kaikki ajan myötä tulleet kolhut ja naarmut ovat kadonneet. Sitä paitsi vaatteet on ommeltu uudelleen. Viime kohtaaminen ei ollut kovin ilomielinen, joten vaatteiden pitäisi olla nuhjuiset ja rikkinäiset. Joku selvästi on halunnut palauttaa meidät kuntoon. Ehkä sama henkilö on palauttanut sielumme. En tiedä ollenkaan, ikävä kyllä. Seuraava muistikuva 1800-luvun tapahtumien jälkeen on se, kun herään täällä ja sinulla on avaimeni." |
|
| Nimi: Anni |
11.11.2014 14:46 |
Anastazja kuunteli punatukkaisen nuken selitystä hiljaa ja unohtui sulattamaan tämän kertomusta yllättävän pitkäksi aikaa. Taaskaan nainen ei tiennyt, mitä hänen pitäisi sanoa tai ajatella. Ranskan suuri vallankumous oli tapahtunut yli kaksi vuosisataa sitten. Väittikö Gyl tosiaan olevansa niin vanha? Kuinka se sitten oli niin hyvässä kunnossa? Aivankuin ei olisi koskaan kuullutkaan sellaisesta käsitteestä kuin aika. Entäs ne virvatulet sitten? Eivätkö ne olleetkaan vain pelkkä myytti?
"Milloin viimeksi olet ollut.... hereillä?" Anastazja kysyy jokseenkin heikosti. Naisen päätä särki kaiken tämän uuden informaation takia. Lisäksi tuntui kuin hänen aivojensa tilalla olisi ollut iso kasa pumpulia.
Anastazja hieroi ohimoitaan silmät ummessa ja vetäytyi tiukemmin kerälle. |
|
| Nimi: Allu |
03.11.2014 21:24 |
Gyl kuunteli naisen seuraavia kysymyksia. Selvä, ehkä tämä sujui nyt paremmin. Toinen kyselisi, toivottavasti kuitenkin rauhallista tahtia, jotta Gylille jäisi aikaa selittää selkeästi ja rauhallisesti.
"Shamrock.... Siitä on jo kauan aikaa. Hänen menneisyydestään edes minä en tiedä. Mutta voin kertoa sinulle kaiken sen, mitä minä varmasti hänestä tiedän", Gyl sanoi pohtivaan sävyyn. Hän ei itsekään tosiaan tiennyt Shamrockin taustasta kovinkaan paljoa. Suurin osa tiedosta jota hänellä oli, liittyi sen jälkeiseen aikaan, kun mies oli tehnyt hänet ja muut samaan sarjaan kuuluvat. Ignis, Shamrockin luona pisimpään ollut nukke, ehkä saattaisi tietääkin Shamrockista enemmän.
"Shamrock loi meidät kauan sitten. Se oli kuitenkin aikaa ennen Ranskan suurta vallankumousta. Shamrock oli tunnettu nukentekijä. Hänen nukkensa olivat suurin osa tilaustöitä, aatelisille. Suosion syy johtui siitä, että hän loi kauniita ja persoonallisia nukkeja, joita kukaan muu nukentekijä ei osannut luoda. Shamrock asui vuoronperään Ranskassa ja Britanniassa. Lopulta Ransan tilanteen kiristyessä hän päätyi jäämään Britanniaan, Lontooseen. Ilahduttamaan synkän Lontoon ihmisiä kauniilla nukeilla", Gyl kertoi ja mietti taas asiaa. Siitä oli niin kauan aikaa. Silti hän pystyi muistamaan kaikkea kuin se olisi tapahtunut vasta eilen.
"Shamrockilla oli kyky nähdä valopalloja, joita te kutsutte usein virvatuliksi. Ne valopallot kuitenkin ovat sieluja. Shamrockin alkaessa ikääntyä, hän päätyi kokeilemaan jotain, jota kukaan ei koskaan aiemmin ollut tehnyt. Ihmismäisiä nukkeja. Shamrockilla ei ollut lapsia eikä vaimoa, joten kai hän myös yksinäisyyden vuoksi halusi tehdä jotain, josta saisi seuraa itselleen. Hän loi monia eri versioita, jotka eivät koskaan kuitenkaan tyydyttäneet hänen mieltään. Olimme tosiaan suurin projekti, mikä hänellä koskaan oli ollut. Lopulta hän kuitenkin onnistui luomaan ihmismäisen nuken. Ihan testausmielessä hän päätti liittää sielun nukkeen. Hän onnistui siinä mitä oli yrittänyt", nukke jatkoi ja pysähtyi sitten taas ajattelemaan asiaa. Shamrock oli kovin yksinäinen, sen hän muisti hyvin elävästi. Vasta kun kaikki nuket olivat heränneet, Shamrock tuntui saavan uudenlaisen elonhenkäyksen itseensä.
"Olimme hänelle perhe, jota häneltä puuttui. Minä ja neljä muuta nukkea. Olemme kaikki erilaisia. Niin ulkonäöltämme kuin persoonaltakin. Shamrock opetti meille kaiken sen, mitä tarvitsimme tulevaisuudessa. Tasapainon ylläpito oli aluksi hankalaa. Puhuminen sujui, mutta se oli ensin kankeata. Shamrock opetti ja kertoi kaiken, mitä hän oletti meidän tarvitsevan. Hän kohteli meitä hyvin. Vuosien varrella Shamrock alkoi heikentyä. Lopputulos oli se, että koska hän ei pystynyt enää pitämään meitä kaikkia itsellään, ajauduimme erilaisille uusille omistajille. Ainoastaan yksi nukke jäi Shamrockin luokse. Oletan, että hän oli myös ainoa, joka oli todistamassa Shamrockin viimeiset hetket", Gyl totesi. Niin, hän ainakin epäili niin. Se olisi ainoa looginen ajatus. |
|
| Nimi: Anni |
03.11.2014 21:00 |
Anastazja tuijotti Gyliä epävarmana ja yritti tiukasti keskittyä tämän sanoihin. Enää nainen ei painanut käsiään ohimoilleen kuin peläten päänsä halkeavan jos hänen otteensa irtosi. Nyt nainen vain piti käsiään kevyesti ympärilleen kiedottuna.
Ensimmäiseksi Gyl tottakai käski rauhottua. Tähän Anastazja oli vähällä kommentoida jotain todella kyynistä. "Älä viitsi. Minulla on oikeus kysellä!" taikka sitten "kyselen jos haluan ja sinä vastaat kun kerran ilmoitit tottelevasi!" Molemmat olivat hyviä vaihtoehtoja ja jälkimmäinen oli aivan kielen päällä. Mustatukka kuitenkin päätti pysyä vaiti ja antaa Gylin selittää rauhassa omaan tahtiinsa.
"Et sinä voi tietää onko minulla kiire", Anastazja mumisee itsekseen. Gylin ei olisi tarkoituskaan kuulla.
Nukke alkoi sitten taas selittää näistä mystisistä Elemental mistälie nukeista ja tästä Shamrockista (shamaanikivi hahhah) eikä Anastazja tuntenut ymmärtävänsä Gyliä yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Huomaamattaan punatukkaisen selittäessä Anastazja oli käynyt istumaan ja nojasi oven karmiin. Nuken puhe oli jokseenkin... Rauhoittavaa eikä Anastazja ollut enää niin ahdistunut.
"Kuka tämä Shamrock oikein siis oli? 'Hän valmisti minut' ei sitten ole hyväksyttävä vastaus. Haluan tietää kuka, missä ja milloin", Anastazja sanoo lopulta. Ehkä hän kykenisi suhtautumaan Gyliin myönteisemmin mikäli ymmärtäisi tätä vähän paremmin.
"Entä ne muut nuket? Millaisia he ovat? Eroavatko ne sinusta jotenkin?" kuului seuraava kysymyssarja. Arvatenkin Anastazjalla ei ollut aikomustakaan hellittää kysymystensä kanssa. |
|
| Nimi: Allu |
02.11.2014 21:38 |
Gyl nosti lopulta katseensa ja käänsi sen naista päin. Toinen alkoi selvästi jo rentoutumaan, ainakin vähäsen jos ei muuta. Se oli hyvä asia. Toisen kanssa olisi helpompi keskustella, kun nainen ei olisi jäykkänä ja melkein paniikinomaisessa tilassa.
Pian toiselta tuli kunnon kysymysripuli. Näemmä sen takia, kun Gyl oli maininnut monikossa elävät nuket.
"Rauhoitu hiukan kysymystulvan kanssa. Minä kerron sinulle kaikessa rauhassa, joten yritä rauhoittua. Ei minulla ole kiire, enkä usko, että sinullakaan tällä hetkellä on", Gyl sanoi rauhoittelevaan sävyyn. Nainen tuntui alkavan ihan hosumaan asioiden utelemisessa. Gylillä oli maailmanloppuun saakka aikaa kertoa asioista.
"Meidän tekijämme on Shamrock. Meitä on viisi nukkea, eli olemme yksi Shamrockin lukuisista nukkesarjoista. Mutta me olimme hänen mestariteoksensa. Olemme Elemental Dolls -sarja. Viisi nukkea, jotka ovat niin ihmismäisiä, että meitä on ihmisjoukossa vaikea erottaa nukeiksi. Puhumme, ajattelemme, liikumme. Teemme samaa mitä ihmiset. Pystymme tuntemaan samanlaisia tunteita kuin sinäkin pystyt. Iloa ja surua. Vihaa ja huolta. Salaisuus on se, että meihin on liitetty sielut. Se antoi elottomalle nukkekeholle elonhenkäyksen. Vastapalveluksi siitä, tottelemme omistajamme käskyjä. Olivat ne millaisia tahansa, tottelemme sitä jolla käynnistysavaimemme on. Sinulla on tällä hetkellä minun avaimeni, joten minun kuuluu totella sinun käskyjäsi. Jos joku muu minua käskyttäisi, minun ei tarvitse häntä totella, koska hän ei ole omistajani", punahiuksinen kertoo ja miettii jonkin aikaa asiaa. |
|
| Nimi: Anni |
02.11.2014 21:22 |
Anastazja näykki huultaan, tuijotti lattiaan eikä kyennyt keskittymään nuken sanoihin. Gyl sanoi ymmärtävänsä naisen tunteiden sekopäisen kieppumisen. Tuo pieni ymmärrys sai kumma kyllä Anastazjan rentoutumaan vähän (nyt hän muisti jopa hengittää taas!) Ilmeisesti nukke siis tosiaan kykeni vähintään samankaltaisiisn tunteisiin. Anastazja oli jo vähällä hengähtää syvään ja nostaa katseensa kun erän ei-toivottu ajatus syöksähti hänen mieleensä. Kykeninö Gyl tosiaan tuntemaan, vai yrittikö se vain olla kohtelias? Oliko se oppinut, mitä tällaisissa tilanteissa piti sanoa, tarkkailemalla vierestä ihmisiä ties kuinka pitkän elämänsä aikana. Nuken vaatteista ja puheesta päätellen tuosta oli todella kauan. Ja jos näin oli, mitä muuta nukke kykeni vielä oppimaan? Jos Anastazja ottaisi nuken mukaansa, kuinka pitkälle se olisi kykenevä kehittymään? Oliko kodinkoneiden kauan odotettu kapina vihdoin käsillä?
"Hetkinen, muut?" Anastazja kysäisi yllättäen itsensä. Missä välissä hän oli edennyt nuken puheen seuraavaan kohtaan? Toisaalta se saattoi olla vain hyvä juttu. Nyt Anastazja ei enää roikkunut naurettavan paniikin omaisissa ajatuksissaan ja ymmärsi, kuinka typeriä ne olivat.
"Onko sinunlaisiasi montakin? Ja jos kaikki ne tekevät kuten sanot, kuinka suuri mahdollisuus on, että jään kiinni sellaiseen jonain päivänä?" mustatukkainen oli nostanut katseensa punatukkaiseen. Hän ei vieläkään tiennyt oliko tuo nainen vai mies, vaikka nojasikin nyt enemmän jälkimmäisen puoleen jostain kumman syystä.
"Ja jos joskus törmään toiseen kaltaiseesi, kuinka paljon sananvaltaa minulla on tässä asiassa?" |
|
| Nimi: Allu |
02.11.2014 21:07 |
Gyl katseli pimeyttä ja kuunteli naisen sanoja. Hän ymmärsi toisen reaktion täysin.
"Ymmärrän. Kaikki uusi ja normaalista poikkeava on aika erikoista ja ehkä pelottavaa. Muut varmaan pakottaisivat sinut kaikesta huolimatta ottamaan avaimen, mutta minä en pakota. Jos minusta on vain painajaisen aihetta sinulle, sinun ei tarvitse omistaa minua. Voit vain jättää avaimen viereeni ja lähteä. Mielestäni ihmisille täytyy antaa oikeus myös kieltäytyä kaltaiseni nuken omistuksesta", Gyl vastasi ja hymyili taas hiukan. Vaikka hän ei ehkä samanlaista tunnemylläkkää pystynyt kokemaan, hän ymmärsi kuitenkin naisen ongelman ja hyväksyi sen.
Tosin nukke oli siinä mielessä oikeassa, että muut nuket olisivat varmaan pakottaneet ottamaan omaksi, vaikka ei olisi halunnut. Gyl antoi toiselle mahdollisuuden valita. Vaikka eihän se ollut mukavaa nukkua ikiunta, kunnes yllättäen taas herää. Mutta jos hänen uuden omistajan tahto oli, ettei nainen häntä halunnut omistaa, hän totteli sitäkin toivetta. |
|
| Nimi: Anni |
31.10.2014 17:51 |
Anastazja avaa suunsa sanoakseen jotain vastaan, muttei tiedä mitä. Nainen puree sitten vain huultaan ja laskee katseensa kenkiinsä.
"Anteeksi..." mustatukka mumisee. Hups. juurihan Gyl sanoi, ettei hänen tarvitse pyytää anteeksi.
"Anteek-- Tai siis... En vain tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Kun siis nukkien ei pitäisi.. puhua.. tai liikkua... kuten sinä... ja tuota", Anastazja ei ehtinyt miettiä sanomisiaan, luetteli vain sanoja siinä järjestyksessä kuin ne tulivat mieleen.
Nainen hieroo ohimoitaan silmät ummessa ja hengittää syvään.
"Tavallaan sinä pelotat minua, mutta tavallaan taas olen... utelias", Anastazja tunnustaa. Tätä asiaa hän oli pyritellyt mielessään viimeisen viikon, joten se tuli luonnostaan.
Nainen vajoaa kyykkyyn ja tuijottaa lattiaa: "Olen pahoillani..." |
|
| Nimi: Allu |
31.10.2014 00:31 |
Gyl oli palannut pimeään huoneeseen ja istahtanut tismalleen sille paikalle, missä oli ollut ennen kuin hänet oli käynnistetty. Nukke istui ryhdikkäästi, selkä suorana ja tuijotti vain pimeyttä.
Jossain vaiheessa nainen tuli taas paikalle. Gyl huomasi kyllä, että toisella selvästi oli sekavia ajatuksia hänen suhteen. Toisaalta, hän kyllä ymmärsi, miksi toinen kammoksui ajatusta nukesta, joka tekisi mitä käskettäisiin. Eihän se varmastikaan ollut mitenkään... noh, "normaalia" kenenkään mielestä. Nuket kun yleensä olivat vain elottomia esineitä.
"Ei sinun tarvitse olla pahoillasi. Et ole tehnyt mitään väärää", Gyl vastasi lempeästi ja hymyili hiukan, vaikka sitä tuskin pimeässä huoneessa näki. Ei hän vihainen ollut naiselle. Hän pyrki ymmärtämään toista. Sitä paitsi, ei nainen ollut mitään väärää tehnyt. Ei hänen pakko ole ottaa nukkea, jos hän ei sitä halua. Kuka täällä pakotti? Gyl ei voi pakottaa sellaiseen. Loppujen lopuksi se oli vain oma päätös, halusiko ottaa itselleen "riesaksi" nuken vai ei. |
|
| Nimi: Anni |
22.10.2014 16:20 |
Anastazja jäi seisomaan paikalleen yllättävän pitkäksi aikaa Gylin lähdettyä. Selvitettyään ajatuksiaan nainen kipitti sitten Gylin perään. Hän oletti nuken menneen takaisin huoneeseen, josta Anastazja oli sen löytänyt aiemmin, joten sinne hän suuntasi.
Huoneen oviaukkoa lähestyessään mustatukka kuitenkin hidasti vauhtinsa lähes pysähdyksiin, hiipi ovelle ja kurkisti sisälle.
"Hei?" Anastazja huhuili varovasti. Ehkä hän vain sääli nukkea. Se oli vaikuttanut surulliselta hetki sitten. Lisäksi oli vain väärin, että Gyl joutui tottelemaan jokaista saamaansa käskyä. Ei se voinut olla kenestäkään kivaa. Sääliään Anastazja ei kuitenkaan viitsinyt ilmaista ääneen. Ehkä Gyl ei pitäisi siitä. Ehkä Gyl nolostuisi. Miten vain, ei kenellekään voinut noin vain sanoa "säälin sinua." Anastazja huokaisi ja astui pois piilostaan.
"Olen pahoillani", nainen sanoi vaitonaisena. |
|
| Nimi: Allu |
19.10.2014 20:18 |
Gyl katseli jokseenkin haikeasti ulos. Eikä mieltäkään erityisemmin lämmittänyt naisen vastaus hänen esittämään kysymykseen.
"Jos et halua minua, ei sinun ole pakko ottaa. Kunhan et vain toista tätä samaa kuviota ja käynnistele minua turhaan. Koneisto ei ole tehty sellaista varten ja ennen pitkää se ylikuormittuu moisesta, jos siis tuollaista aletaan harrastamaan useamminkin", nukke sanoi. Nukke ei voinut suoraan käskeä toista ottamaan hänet tai olemaan ottamatta. Nuken ei tulisi antaa tuollaisia käskyjä. Gyl nosti katseensa taivaalle ja katseli sitä. Nukke alkoi tosissaan jo miettiä, pääsisikö täältä koskaan pois vai jäisikö tämän vanhan raunion muistoksi. Ei ollut koskaan uskaltanut elätellä liikaa erilaisia toiveita. Ennemmin tai myöhemmin vain huomaisi, että tulisi paha olla turhien toiveiden kanssa.
Jossain vaiheessa nukke kääntyi, kumarsi taas, tällä kertaa poistumisen merkiksi ja lähti sitten kävelemään kohti kellariin vieviä portaita. Ehkä hänen olisi varmuuden vuoksi parempi palata takaisin pimeään kellariin, jossa hän oli jo kauankin ollut. Ehkä nukke kuului sinne. Ken tietää. |
|
| Nimi: Anni |
19.10.2014 16:03 |
Anastazja inahti vähän kuullessaan nuken puhuvan. Seelvä. Hän ei siis ollut kuvitellut sitä ensimmäisellä kerralla. Pahus. Nainen ei ollut aivan varma, olik se lopulta hyvä vai huono asia. Ainakaan hän ei ollut hullu. Tai ehkä oli. Ei sitä tiedä. Saattoihan Gyl vieläkin olla Anastazjan mielikuvituksen tuotetta.
Mustatukka keksi sitten samassa unohtaneensa vastata punatukkaisen kysymykseen. Anastazja puri huultaan ja katsoi Gyliä. Nukke oli esittänyt erinomaisen kysymyksen eikä Anastazja osannut siihen vastata.
"En... Tiedä", nainen inahtaa ja vilkaisee vieläkin kädessään olevaa avainta. Kai hänen vain kävi nukkea sääliksi. Tai sitten hän oli vain utelias. Taaai jokin tässä elävässä nukessa jäi vaivaamaan. Gyl pelotti Anastazjaa, mutta silti nainen oli mennyt ja käynnistänyt sen uudelleen. Anastazja ei tarvinnut jokaista käskyään noudattavaa orjaa, mutta silti hän oli herättänyt nuken. Selvästi jokin oli nyt pielessä. |
|
| Nimi: Allu |
18.10.2014 17:10 |
Gyl nousi varovasti ylös maasta ja pyyhki vaatteitaan, jotka olivat viikon myötä onnistuneet menemään likaisiksi, vaikka nukke ei ollut tehnyt mitään. Sen jälkeen nukke asetti hattunsa päähän ja vilkaisi mustahiuksisen naisen suuntaan. Nukkea ihmetytti edelleen se, miksi toinen hänet oli käynnistänyt uudelleen. Nukke kumarsi taas tervehdykseksi, oikein kohteliaasti samalla.
"Hyvää päivää taas. Saanen udella, miksi minut vedettiin uudelleen käyntiin", punahiuksinen kysyi. Se oli hyvä kysymys. Olivatko nykyajan ihmiset säikympiä, eivätkä uskaltaneet ottaa riskejä tai nukkea omistukseensa? Omituista. Viimeksi kun Gyl oli ollut hereillä, aikakausi oli ihan erilainen mutta yhtäkään vastaavanlaista tapausta ei ollut. Kukaan ei ollut hylännyt yhtäkään nukkea, vaan ottanut ilomielin palvelijakseen. Gyl huomasi, miten toinen kurkki nurkan takaa, joten nukke käänsi lopulta katseensa ja käveli ränsistyneen ikkunan luokse. Ulkona oli rauhallista. Paikat olivat muuttumattomina, tosin kasvillisuus oli vain lisääntynyt ja linna vähän ränsistynyt. |
|
| Nimi: Anni |
18.10.2014 16:50 |
| Anastazja alkoi katua päätöstään samalla sekunnilla kun Gyl nousi polvilleen. Hänellä ei ollut hajuakaan, miksi hän oli käynnistänyt nuken. Sen puheista päätellen hän olisi jumissa sen kanssa kunnes jotain tapahtuisi ja joku toinen käynnistäisi Gylin (ellei sitten pelkkä avaimen omistuksen vaihtuminen riittänyt. Anastazja ei ollut asiaa kysynyt, joten ei oikein tiennyt.) Anastazja luikahti nurkan taakse piiloon ja hengitti syvään. Kaikki hyvin. Gyl vaikutti ystävälliseltä eikä varmastikaan satuttaisi häntä. Vaikka tosin tässä eniten kauhistutti se, että NUKKE liikkui ja puhui kuin IHMINEN. Anastazja kurkkasi nurkan takaa ja toivoi, ettei Gyl kutsuisi häntä taas prinsessaksi. |
|
| Nimi: Allu |
16.10.2014 21:53 |
Päivät kuluivat, mutta nukke pysyi silti liikkumattomana ja elottomana paikoillaan. Tietenkin se pysyi, olihan punapää sammunut. Hammasratakset eivät pyörineet eikä mikään osa koneistosta ollut käynnissä. Nukke oli yhtä eloton kuin kylmä ruumis. Se vain oli ja odotti seuraavaa kertaa, kun se vedettäisiin taas käyntiin.
Päiviä kului, mutta mitään ei tapahtunut. Gyl vain oli paikoillaan. Lopulta seitsemäntenä päivänä joku vetäisi avaimella nuken uudelleen käyntiin. Koneisto surahti käyntiin ja hammaspyörät pitivät pientä kolinaa hetken aikaa, kunnes koko koneisto oli käynnistynyt kunnolla. Nukke räpäytti silmiään ja nousi hetken päästä polvilleen. Sillä ei ollut mitään tietoa, kauanko se maassa oli maannut. Ensin vilkaisu vasemmalle, sitten oikealle. Lopulta nukke huomasi kauempana saman mustahiuksisen naisen, joka viime kerrallakin oli hänet käynnistänyt. Tosin, toinen ei ollut halunnut häntä, joten siksi nukke oli sammunut. Miksi nainen oli täällä taas? Ei ei, parempi kysymys olisikin, miksi nainen oli hänet käynnistänyt uudelleen? |
|
| Nimi: Anni |
11.10.2014 08:31 |
Anastazja ei ollut varma kuinka kauan istuskeli ulkona ja mietti. Asioiden paneminen järjestykseen auttoi ja nainen tunsi taas voivansa hengittää. Lopulta jossain vaiheessa Anastazja palasi sisälle. Yllättyi tosin aikalailla nähdessään maassa makaavan nuken. Se näytti taas kummallisen elottomalta. Oliko se yrittänyt tulla Anastazjan perään?
Mustatukkainen poimii avaimen maasta ja pyörittelee sitä kädessään. Hetken miettimisen jälkeen nainen piilotti avaimen muutaman kiven väliin ja juoksi kotiin.
Seuraavan parin päivän ajan Anastazja vältteli raunioita kuin ruttoa. Hän kaipasi jotain rutiinia kummallisen kohtaamisen jälkeen. Kolmannen päivän aamuna ennen töihin menoa Anastazja käveli raunioiden kautta. Gyl makasi edelleen lattialla ja avain oli edelleen samassa paikassaan.Se oli ilmeisesti oikeasti sammunut.
Neljännen ja viidennen päivän Anastazja taas pysytteli poissa. Kuudennen päivän iltana nainen kävi taas vilkaisemassa nukkea, mutta pysyi raunioilla pidempää kuin viimeksi.
Sitten vihdoin seitsemäntenä päivänä iltapäivällä Anastazja tassutteli raunioille, kaivoi avaimen piilostaan ja käynnisti nuken. Tyttö kipitti sitten avaimen kanssa turvallisen välimatkan päähän vahtimaan. |
|
| Nimi: Allu |
05.10.2014 14:24 |
Gyl jäi seisomaan paikoilleen naisen poistuessa huoneesta. Nukke piti edelleen avainta kädessään. Sen päässä liikkui yksi asia. Nainen ei halunnut selvästikään häntä. Ensimmäinen kerta kun hänet torjutaan. Ajat olivat varmaan muuttuneet niin paljon. Nukke ei voinut tehdä oikeastaan mitään, jos Anastazja ei häntä halunnut.
Ikävä kyllä se alkoi pian näkyäkin. Gylin sisällä pyörivä koneisto alkoi raksuttaa, aivan kuin se alkaisi mennä ylikierroksia. Punapää päätti mennä toisen perään, mutta se alkoi matkan puolessavälissä käydä hankalaksi. Kävely muuttui hyvin hitaaksi ja vaivalloiseksi. Nivelet tuntuivat jumittuneen täysin, ne päästivät epämääräistä kirskuntaa silloin tällöin. Kuin olisi ruostunut siihen paikkaan. Gyl oli suuntaamassa kohti ulko-ovea, kunnes lopulta nivelet jumittuivat niin, että nukke kaatui maahan. Hammaspyörät raksuttivat lujaa, ne yrittivät pyöriä, mutta aivan kuin nekin olisivat ruostuneet tai vähintäänkin jotain olisi jäänyt väliin.
Gyl katsoi hetken aikaa edessä häämöttävää ulko-ovea, kunnes lopulta painoi päänsä kylmää kivilattiaa vasten ja jäi tuijottamaan rapistunutta seinää. Jos häntä ei haluttu, hänellä ei ollut omistajaa. Ja jos hänellä ei ollut omistajaa, hänellä ei ollut mitään syytä olla käynnissä. Hammasrattaat yrittivät parhaansa pysyäkseen käynnissä, mutta lopulta nekin alkoivat hiljentyä ja sitten pysähtyivät. Punahiuksinen oli muuttunut yhtä elottomaksi kuin oli ollut löytöhetkelläänkin. Käsi sillä oli jäänyt löysälle nyrkille ja avain kilahti kopsahtaessaan kivilattiaa vasten. |
|
| Nimi: Anni |
02.10.2014 14:09 |
Anastazja tarkkailee punatukkaista erittäis skeptisenä.
"Kukaan täysjärkinen tuskin tekisi, mitä käskisin. Mikäli sen tosiaan tekisin, saattaisin uskoa sinua hieman enemmän enkä vain kuvittelisi sinun olevan täysi sekopää", nainen selittää kummallisen pyyntönsä ja tapittaa nuken kädessä edelleen olevaa avainta. Gyl oli sanonut sen kuuluvan hänelle. Mitä sillä piti tehdä? Anastazja hengittää syvään muutaman kerran ja pudistaa päätään.
"En minä pysty tähän", nainen inahtaa ja astelee taas pois päin. Tilanne oli nyt aivan liian hämmentävä. Anastazjasta tuntui kuin hänen päänsä olisi ollut hajoamassa sirpaleiksi. Gylin epämääräiset hullunpuheet saivat Anastazjan pään kipeäksi. Nainen kaipasi nyt raitista ilmaa.
Ulkona Anastazja istahti maahan, nojasi raunioituneen linnan seinään ja sulki silmänsä. Ehkä hänen ei olisikaan pitänyt tulla tänne tänään. Tänään hän ei kestänyt tällaista. Töissä oli ollut todella raskasta ja Anastazja oli kuvitellut tämän rentouttavan... Päinvastoin kävi. |
|
| Nimi: Allu |
01.10.2014 15:49 |
Gyl katsoi tarkkeillen naista. Häntä mietitytti, kuinkahan kauan siitä oli kun hän viimeksi oli ollut hereillä. Kyllä hän ymmärsi, että toisella oli tullainen reaktio, mutta kuitenkin. Toisen asu kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Joko aikaa oli kulunut törkeän paljon tai sitten naisessa oli vika. Gyl kyllä uskoi, että oli itse vain herännyt monen monen pitkän vuoden jälkeen. Se selittäisi... noh, kaiken!
"Jos käskisit minua tekemään niin, tottelisin. Vaikka en haluaisi tehdä niin, tottelisin silti, koska se on käskysi", punapää sanoi. Nukella oli pieni aavistus, että hän saisi nolata vielä itsensä täysin tuon naisen toimesta. Ei sille voi mitään. Hän oli loppujen lopuksi vain nukke jonka täytyi totella jos käskettiin.
"En kyllä ymmärtäisi, miksi haluaisit minun tekevän jotain sellaista", Gyl ihmetteli. Niin no, hänestä tuskin oli hyötyä jos hän vain hyppelisi yhdella jalalla ja rääkyisi. Mutta ihmiset olivat omituisia.
"Jos et halua minua, voit jättää minut tänne. Ei menisi kuitenkaan kauaa, kun sammuisin uudelleen." Gylillä ei ollut koskaan ollut sitä huolta, että hänet hylättiin turhana romuna. Yleensä Shamrockin nukeista oli kovin vaikea luopua, koska ne olivat seurallisia ja osasivat erilaisia asioita. Niistä sai myös oivia palvelijoita ja jopa henkivartijoita. Jos ne hylättiin, ne eivät kauaa pysyisi käynnissä. Ilman omistajaa niillä ei ollut syytä liikkua tai syytä tehdä mitään. Toisin sanoen ilman omistajaa niillä ei ollut edes syytä elää. |
|
| Nimi: Anni |
01.10.2014 15:06 |
Anastazja tapittaa nukkea vaitonaisena. Se oli nostanut avaimen maasta ja selitti nyt, kuinka Anastazja oli nyt sen omistaja ja kuinka sen tuli totella kaikkea, mitä hän sanoi. Kieltämättä se oli nyt todella iso pala purtavaksi. Ei tämä Gyl-niminen voinut tosissaan kuvitella, että Anastazja uskoisi tuon tarinan.
Anastazja huokaisee raskaasti ja hieroo ohimoitaan.
"Okei... Okei... Tyyppi on hullu, ei siinä mitään. Kaikki hyvin", nainen mumisee itsekseen ja pitää silmiään kiinni. Varmasti tämä oli vain pahaa unta. Anastazja hengittää syvään muutaman kerran ja vilkaisee huonetta suhteellisen varmana, että se kuitenkin olisi tyhjä. Ei ollut.
"Okei... Jos nyt oletetaan että tämä sinun tarinasi olisi totta - vaikka eihän siinä ole mitään järkeä - pomppisitko yhdellä jalalla ympyrää ja rääkyisit kuin kana jos käskisin?" Anastazja kysäisee, "Kun kerran väität tottelevasi jokaista käskyäni."¨
Anastazjan oli todella vaikea ymmärtää tätä. Hän ei ollut edelleenkään aivan varma, oliko Gyl nukke vai ihminen. Todisteet tosin puhuivat ensimmäisen vaihtoehdon puolesta, mutta silti epäilys ei hälvennyt. |
|
| Nimi: Allu |
29.09.2014 21:06 |
Nukke katseli naisen perään jonkin aikaa, kunnes käveli maassa lojuvan avaimen luokse ja nosti sen. Toinen oli näemmä lähdössä. Eikä tainnut haluta häntä. Nukke ei aluksi kiinnittänyt huomiota naisen palatessa takaisin ovelle. Lopulta punahiuksinen kääntyi ja katsoi naista kullankeltaisilla silmillään.
"Niin. Se joka käynnistää minut ja pitää avaintani hallussaan, on omistajani. Olenhan kuitenkin yksi Elemental dolls -sarjan nukeista", nukke vastasi ja piteli hyvin avaimestaan kiinni. Se oli tärkeä. Sen hukkuminen olisi hyvin paha asia.
"Tästä lähtien olen uskollinen palvelijasi. Teen kaiken mitä vain käsket. Se on hinta siitä, että sieluni on liitetty tähän kehoon", nukke kertoi ja hymyili taas. Joku voisi kauhistua moisesta faktasta, että joutuisi palvelemaan uskollisesti omistajaansa, mutta Shamrockin mestariteokset tiesivät paikkansa tässä maailmassa. Pian nukke muisti, että olisi myös kohteliasta esittäytyä. Ehkä tosiaan pitäisi yrittää uudelleen alusta lähtien.
"Kuinka epäkohtelias olenkin, unohdin aivan vallan esittäytyä", nukke sanoi, painoi hattunsa rintaansa vasten ja kumarsi uudelleen.
"Hyvää päivää. Nimeni on Gyl ja olen Shamrockin luoma ihmismäinen nukke. Koska vedit minut käyntiin, avaimeni kuuluu sinulle ja sen myötä myös minä olen sinun uskollinen palvelijasi. Minun on määrä totella jokaista käskyäsi", punahiuksinen esittäytyi. Niin, hän oli Gyl. Yksi viidestä Shamrockin ihmismäisestä nukesta, jotka samalla olivat Shamrockin uran parhaimmat taidonnäytteet. |
|
| Nimi: Anni |
29.09.2014 20:39 |
Anastazja alkoi epäillä olleensa vähän liian hyökkäävä kun vieras oli pitkään vaiti. Itseasiassa nainen olijo pahoittelemassa kunnes punatukkainen sanoi hänen olevan epäkohtelia. Kun vieras ihmetteli, mahtoiko nainen edes tietää kuinka epäkohtelia olikaan ollut.
"Minä? Itse aloitit. Ymmärrätkö SINÄ kuinka epäkohtelias olit?" nainen kivahtaa takaisin ja seuraa kiukkuisena kun vieras tepastelee sivummalle. Vai että hän oli epäkohtelias. No okei myöntäähän se piti, Anastazja oli kaksikosta se epäkohteliaampi, mutta hän vain ei voinut sietää sitä, miten vieras häntä puhutteli. Prinsessansa. Ja paskan marjat. Prinsessa olisi ehkä vielä mennyt, mutta ei enää prinsessani. Yhtään äkkipikaisempi henkilö olisi jo tujauttanut.
Samassa punatukka alkoi taas höpöttämään kuinka epäkohtelias Anastazja oli ollut ja kuinka vieras antaisi hänelle anteeksi. Anteeksi kuinka. Saisiko tuon uudestaan.
"Sinä siis annat minulle anteeksi sen, että olit röyhkeä. Voi kiitos kuinka huomaavaista", Anastazja tuhahtaa ja käy noutamassa taskulamppunsa. Kaiken maailman sekopäitä maailmaan mahtui.
"Ihan vain tiedoksesi, en ole pahoillani. Itseasiassa minusta sinun pitäisi olla se joka pyytää anteeksi!" nainen marssii huoneen ovelle ja astuu ulos. Muutaman askeleen ovelta käveltyään mustatukka pysähtyy ja peruuttaa takaisin ovelle.
"Omistaja?" Anastazja kysyy selkeästi hämmentyneenä. Ajatukset kun olivat singahtaneet asiasta toiseen, oli naisen kiukku myös kummallisesti kadonnut. Tilalla oli nyt hämmennystä ja epäluuloa. Nainen oli valmiina juoksemaan, mikäli vieras sanoisi vielä jotain sekopäistä. |
|
| Nimi: Allu |
29.09.2014 19:18 |
Nukke oli aivan yhtä pokerina kuin hänen edessään oleva ihminenkin oli. Tosin, naisen sanat kyllä jossain määrin järkyttivät nukkea. Tuollainen kielenkäyttö, sitä hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Edes karskeimman merimiehet eivät tainneet tuolla tavalla puhua.
"Tiedättekö edes, kuinka epäkohteliasta tuo oli?" nukke kysyi ja nopeasti nuken kasvoilla kävi jokseenkin synkkä ilme. Surullinen? Pettynyt? Loukkaantunut? Jokainen tulkitkoon itse, miltä nuken ilme oli näyttänyt. Nukke käänti taas päätään ja katseli ympärilleen, kunnes sen katse lukittui huoneen toiseen päähän. Siellähän oli se, mitä nukke oli ehtinyt jo etsiä. Nukke lähti kävelemään huoneen toista päätä kohti. Sen nivelet natisivat aluksi, kunnes lopulta natinakin katsoi.
"Tiesin, että se olisi aivan lähellä", nukke totesi ja otti seinällä roikkuvan silinterihatun käteensä. Se oli hänen hattunsa. Nukke katseli sitä hetken aikaa, kunnes kääntyi taas ja katsoi sitten mustahiuksista röyhkeää naista.
"Vaikka olettekin kovin röyhkeä, olen silti anteeksiantavaa tyyppiä. Annan sinulle tämän kerran anteeksi ilkeät ja epäsivistyneet sanasi. Olethan kuitenkin uusi omistajani", punahiuksinen sanoi ja hymyili taas sita omaa ihanaa ja energistä hymyään. Vaikka nukesta ei vieläkään näkynyt päällepäin, se oli kuitenkin jossain määrin loukkaantunut toisen sanoista. Hänhän oli yrittänyt olla ystävällinen, mutta toinen oli heti hyökkäävällä aseenteella. Varsin omituinen nainen. |
|
| Nimi: Anni |
29.09.2014 19:04 |
Anastazja perääntyi muutaman askeleen kuullessaan hammasrattaiden ratinan. Jotain tapahtui, erittäin hitaasti kylläkin, mutta tapahtuipahan kuitenkin. Samassa ääni lakkasi ja Anastazjan kasvoilla välähti erittäin pettynyt ilme. Oliko nukke rikki? Voi kurjuus.
Nainen oli saada kohtauksen huomatessaan nuken liikkuvan. Se liikkui ihan niin kuin olisi ollut elossa! Aivan kuin se olisi sittenkin ollut ihminen. Tai ihminen, joka pukeutui nukeksi. Epätodellista, muttei ennenkuulumatonta.
Anastazja puri huultaan ja katseli nukkea pää kallellaan. Kumpaakohan sukupuolta sen oli tarkoitus edustaa? Entä tekikö se mitään muuta kuin nousi seisomaan? Anastazja oli jo astumassa lähemmäs tutkimaan kun nuken kasvoille ilmestyi hymy ja se... puhui. Okei, taisi se olla vain ihminen. Mutta mikäs sitten se hammasrattaiden ääni oli? Ei kuulunut enää...
Hetkinen... Sanoiko tuo ihminen/nukke häntä juuri prinsessakseen.
"Vannon, että revin pääsi irti jos sanot vielä prinsessaksesi", Anastazja sanoo kasvot pokerina. Ehtisi sitä myöhemminkin miettimään, mikä tuo otus oli. Nyt vain täytyisi tehdä pari asiaa selväksi.
"Minä en ole prinsessa, enkä varsinkaan sinun prinsessasi", nainen sanoo ja laittaa kätensä puuskaan. |
|
| Nimi: Allu |
29.09.2014 18:46 |
Siitä oli monta vuosisataa, kun linna oli viimeksi ollut ehjä ja jopa kauniskin. Nyt se vain oli ränsistynyt ja sen seinillä kummitteli rakennuksessa tapahtuneet asiat kuin aaveet. Kellariin hylätty nukke oli todiste siitä, miten hylätty koko paikka oli. Se oli ollut pari vuosisataa hylättynä ja elottomana. Sen kehosta oli puuttunut sielu. Ajan kuluessa nukke oli alkanut ränsistymään kuten mikä tahansa vekotin ja esine, joka hylätään. Kuitenkin nuken surulliseen loppuun oli tullutkin uusi osa, kun raunioilla oli alkanut käymään joku, joka oli pistänyt kaikki viisi hylättyä nukkea uudelleen kasaan. Nukkekeho oli saanut myös uudelleen sielunsa takaisin. Se oli kuin vasta valmistunut uusi taidonnäyte.
Avain kääntyi avainreiässä. Kuin salaman iskusta, nuken sisällä ollut uusittu koneisto pyörähti käyntiin. Pystyi kuulemaan, kuinka hammaspyörät lähtivät pyörimään ja hetken aikaa ne raksuttivat. Ääni lopulta katosi. Koneisto kuitenkin pyöri käynnissä edelleen. Nuken silmät avautuivat hitaasti. Sen kullankeltaiset silmät olivat lempeät ja tarkastelivat huonetta hetken ajan. Pian nukke rupesi liikkumaan itse. Se puristi pari kertaa kätensä nyrkkiin ja avasi ne heti perään. Tämä ei ollut minkäänlaista unta. Lopulta punahiuksinen nukke nousi ylös ja käänteli päätään. Huone oli todellakin mennyt huonoon kuntoon. Tosin, se oli melkein yhtä ränsistynyt kuin oli ollut silloinkin, kun nukke oli viimeksi ollut hereillä.
Pian nukke kääntyi ja huomasi mustahiuksisen nuoren naisen. Kuinka epäsoveliaasti pukeutunut nainen. Mutta koska toinen oli ainoa täällä oleva ihminen, ainoa johtopäätös oli, että juuri tuo nainen oli nuken käyntiin pistänyt - ja näin ollen hänen uusi omistajansa. Nopeasti nuken kasvoille levisi lempeä ja ystävällinen hymy.
"Hyvää päivää, arvon prinsessani", nukke sanoi kohteliaasti ja kumarsi herrasmiesten tapaan. Ajan saatossa ja lukuisten naisomistajiensa vuoksi nukke oli oppinut sen asian, että usein nuo olivat pitäneet siitä, että heitä kutsuttiin prinsessoiksi tai joksikin muuksi yhtä imeläksi. |
|
|
|
