Vispilä
Juoni
1800-luvulla viisi ihmismäistä nukkea vapautettiin kahleistaan, nukkekehoistaan. Nuo viisi nukkea olivat kauan sitten eläneen nukentekijän, Shamrockin mestariteoksia. Elemental dolls nukkeja, ihmismäisiä ja aikaansa nähden hyvin moderneja nukkeja. Niihin oltiin liitetty sielu, jonka kautta nukke eli omaa elämäänsä, pystyi tuntemaan erilaisia tunteita ja käyttäytymään kuin ihminen.
Pari vuosisataa kului. Sieluttomat nukkekehot olivat Shamrockin raunioituneessa linnassa piilossa ulkomaailmalta. Ne rapistuivat, mutta joku korjasi ne. Niiden koneisto korjattiin, ne olivat kuin uusia. Niihin liitettiin uudelleen sielut. Nyt, 2014-luvulla nukke toisensa jälkeen vedettiin uudelleen käyntiin. Ne heräsivät nykypäivään ja ovat uudelleen loukussa nukkekehoissaan.
On kuitenkin selvää, että jokaista käskyä totteleva nukke ja valtaa himoitseva omistaja ovat hyvin huono yhdistelmä.....
Hahmot
Anastazja
Gyl
| Nimi: Anni |
12.04.2015 21:17 |
"Anteeksi tämä sotku", Anastazja sanahtaa nolona ja astelee peremmälle. Jos hän olisi kuvitellut saavansa vieraita, tietenkin hän olisi siivonnut. Gylin tulo nyt vain pääsi yllättämään.
"Ole kuin kotonasi", tyttö sanahtaa sen enempää miettimättä ja marssii keittiöön hakemaan lasillisen vettä. Seelvä. Gyl, elävä nukke, oli hänen kotonaan. Mitä hänen nyt tuli tehdä?
Kevyen huokaisun saattelemana Anastazja laittoi puhelimensa lataukseen ja jätti nahkatakkinsa sohvan selkänojalle. Takin alla hänellä oli ollut vain valkoinen t-paita, sillä päivä oli ollut suhteellisen lämmin. |
|
| Nimi: Allu |
12.04.2015 19:42 |
Gyl katseli vielä hetken paikkoja, kunnes seurasi taas Anastazjaa ja asteli rappusia pitkin ylös. Lopulta neljännessä kerroksessa he pysähtyivät ja yksi ovista avattiin. Selvä, tämä oli siis paikka, jossa Anastazja asusti? Gylin astelessa peremmälle hän kiinnitti huomiota heti siihen, miten pieni asunto oli. Todella pieni, verrattuna siihen että yleensä Gyl oli asunut entisten omistajiensa kanssa kartanoissa. Kyllä maailma muuttui nopeasti parissa vuosisadassa. Toinen asia mikä kiinnitti Gylin huomion nopeasti, oli se että asunto ei nyt ihan puti puhdas ollut. Nukke olisi varmaan nyrpistänyt nenäänsä jos olisi pystynyt. Toisaalta se olisi ollut kyllä röyhkeää, joten Gyl olisi tehnyt sen silloin kun Anastazja ei olisi ollut näkemässä.
"Maailma on muuttunut aivan täysin tuntemattomaksi", Gyl totesi hiukan kummastuneena ja katsoi, kun Anastazja riisui kenkiänsä. Pitikö nekin vielä riisua? No johan nyt. Mitään mukisematta Gyl kuitenkin riisui toisen perässä omat kenkänsä ja asetteli mustavalkoiset vanhanaikaiset saapikkaat toisen kenkien viereen. |
|
| Nimi: Anni |
09.04.2015 06:37 |
Anastazja tapitti Gyliä hetken aikaa hyvittuneena ja tassutteli sitten rappusille.
"Hissi on rikki, joten pitää mennä portaita", tyttö ilmottaa mennessään edeltä. Hän oli rentoutunut huomattavasti heti sisälle päästyään. Alaovihan oli lukissa, joten kenenkäännei pitäisi päästä luvatta sisälle.
Neljännessä kerroksessa Anastazja avasi asuntonsa oven ja viittoili Gyliä tulemaan sisälle. Toivottavasti Gyliä ei haittaisi, että hänen asuntonsa ei ollut aivan parhaassa mahdollisessa kunnossa. Säännöllinen siivoaminen oli jäänyt vähän vähemmälle viimeisien viikkojen aikana ja tiskit vain kasaantuivat tiskialtaassa.
"Tervetuloa tai jotain sinnepäin", Anastazja naurahtaa otaessaan kenkiään pois. |
|
| Nimi: Allu |
05.04.2015 03:24 |
Gyl seurasi kiinnostuneena ympäristöä. Se oli niin paljon muuttunut sitten viime näkemästä eikä Gylillä ollut minkäänmoista hajuakaan siitä, mitä oikein hän ympärillään näki. Isoja rakennuksia, omituisia vekottimia. Jos vastaantulijoita tuli, Gylin mielenkiinto oli heti heidän vaatteissa ja muutenkin ulkoisessa kokonaisuudessa. Ilmeisesti pukukoodikin oli muuttunut, naiset eivät pukeutuneet niin peittävästi kuin ennen.
Kun sitten päästiin oikean rakennuksen luokse, Gyl vilkaisi rakennusta tutkivasti. Se oli valtavan korkea, korkeampi kuin yksikään kartano! Nukke väläytti Anastazjalle lempeän hymyn ikään kuin rauhoittaakseen naista, toinen tuntui olevan vieläkin hermostunut. Rappukäytävään astellessaan Gyl tutki katseellaan ympäristöä. Tylsä, ei mitään huonekaluja! Tosin, nukke jotenkin hoksasi nopeasti, että Anastazja ei ehkä ihan kuitenkaan tässä käytävällä asunut. Rappuset johtivat ylöspäin ja ensimmäisen kerroksen pari ovea paljasti, että tämä taitaakin olla jonkin sortin eteinen.... Varmaankin? |
|
| Nimi: Anni |
01.02.2015 21:22 |
Anastazja tepastelee reippaaseen tahtiin eteenpäin ja kuikuilee tauotta ympärilleen. Toki Gyl toi turvaa, mutta silti naista pelotti. Entä jos nukke ei suojelisikaan?
Lopulta kaksikko sitten pääsi perille. Anastazja asui viisi kerroksisen kerrostalon neljännessä kerroksessa sijaitsevassa pienessä kaksiossa. Pienellä palkallaan hän ei isompaa saanut, eikä hänellä toisaalta ollut suuremmalle edes tarvetta.
Hieman vapisten Anastazja kaivaa avaimet tarkustaan ja avaa rapun oven ja viittoo sitten Gyliä sisälle. Kurkotti samalla oven vieressä olevaan katkaisiaan, joka sytytti valot rappukäytävään. |
|
| Nimi: Allu |
01.02.2015 21:04 |
Gyl yritti rauhoittaa toista antamalla lempeän hymyn karata kasvoilleen. Nukke oli iloinen, ettei hänen tarvitsisi tänne jäädä. Sitä paitsi, hän piti muiden auttamisesta. Anastazja oli niin hermostunut, joten oli vain hyvä, että nukke lähtisi naisen mukaan. Ainahan toinen voisi hänestä hankkiutua eroon, jos kyllästyisi.
Punatukkainen nukke lähti kävelemään Anastazjan perään toisen lähtiessä liikkumaan eteenpäin. Lopulta Gyl oli aivan toisen vieressä, valmiina seuraamaan naista sinne, minne ikinä he nyt tästä lähtisivät. |
|
| Nimi: Ann |
26.01.2015 20:30 |
Anastazja oli helpottunut, että Gyl oli ymmärtänyt hänen soperruksestaan jotain ja nyökkäsi pariin otteeseen. Ei hän uskaltanut yksin kotiin mennä eikä kyllä mielellään tännekään jäisi. Ehkä tässä samalla voisi katsoa, millaista olisi elää tuon nuken kanssa. Ehkä se olisi ihan mukavaa tai jotain.
Anastazja näykkäisee huultaan ja ottaa pari askelta oikeaan suuntaan ennenkuin vilkaisee Gyliä. Tulisihan punatukkainen varmasti perässä? |
|
| Nimi: Allu |
26.01.2015 19:23 |
Gyl katseli Anastazjaa, tosin toinen vältteli katsetta.
"Haluatko, että pidän sinulle seuraa kotimatkasi ajan?" nukke kysyi lopulta. Hän kyllä arvasi, mitä toinen oikein halusi, mutta koska nainen ei oikein saanut kysymystään soperrettua selkeäksi, Gyl päätti tarjota hiukan apua omatoimisesti. Tarkoittiko tuo, että Anastazja suostuisi ottamaan nuken omakseen? Hmm. Gyl ei ollut varma, mutta mitä ikinä toinen päättäisikään, nukke arvostaisi naisen päätöstä. |
|
| Nimi: Anni |
25.01.2015 21:52 |
Anastazja hengitti syvään pariin otteeseen. Kun se ei auttanut hän sulki silmänsä. Se kuitenkin vain pahensi tilannetta ja huomaamattaan Anastazja siirtyi muutaman askeleen lähemmäs Gyliä. Ehkä nukke suojelisi häntä?
"Tuotaa...." naisen ääni värähti, joten hän köhäisi pikaisesti.
"Asun aika kaukana ja on jo pimeää ja tuotaa...." mustatukka sopertaa epämääräisesti ja välttelee katsetta. Hän ei tosiaankaan halunnut myöntää pelkäävänsä, vaikka se ehkä olikin erittäin selvää tässä vaiheessa. |
|
| Nimi: Allu |
25.01.2015 21:37 |
Gyl nyökkäsi ja katsoi toista. Ei oikeastaan osannut sanoa toisen rivien välistä, pitäisikö hänen tulla mukaan vai ei. Halusiko toinen hänet taakakseen vai aikoiko jättää tänne.
Gyliä huolestutti naisen hermostuneisuus. Toinen pelkäsi. Hän huomasi sen kyllä. Toista pelotti niin pirusti, mutta nukke ei oikeastaan voinut muuta tehdä kuin toljottaa. Jos hän kietoisi toisen haliin, mustatukka pamauttaisi varmaan vielä nyrkillään nukkea. Ei hyvä idea, Gyl ei halunnut saada nyrkistä. |
|
| Nimi: Anni |
25.01.2015 21:21 |
Anastazja puri huultaan ja veti takkinsa vetoketjun kiinni. Tuuli oli ikävän viileä.
"Minun pitäisi mennä kotiin", nainen mumisee ja kuikuilee hermostuneena ympärilleen. Varmasti joku hyppäisi hänen kimppuunsa hetkenä minä hyvänsä. Tai sitten hän astuisi pimeässä polulta harhaan ja taittaisi nilkkansa. Tai sitten vesikauhuinen majava kävisi nilkkaan kiinni.
Lähellä ei tosin ollut vettä... Missään...
Anastazja hieroi käsivarsiaan. Nyt hänellä ei ollut edes taskulamppua turvanaan. Nainen oli nimittäin jättänyt sen kellariin eikä todellakaan aikonut mennä hakemaan sitä. Ei missään tapauksessa. |
|
| Nimi: Allu |
25.01.2015 21:07 |
Gyl hymyili taas toiselle lempeästi. Toinen taisi ymmärtää, että ei ollut syytä pommittaa ihan tuollaisia kysymyksiä. Eiköhän nuken omatoimisuus ollut tullut jo selväksi. Toivottavasti ainakin.
"Ei se haittaa. Sinulla on oikeus tietää asioista", Gyl vastasi. Hänen kyllä teki mieli lisätä, että liika uteliaisuus ei kuitenkaan koskaan ole hyvästä, mutta oli vain parempi, että hän ei lisännyt mitään vastaavanlaista. Eiköhän nainen itsekin sen ymmärtäisi.
Gyl tarkkaili Anastazjaa. Toinen vaikutti taas hermostuneelta. Ulkona oli tosiaan alkanut pimentyä. Olisi parasta siirtyä jonnekin muualle täältä. |
|
| Nimi: Anni |
21.01.2015 17:00 |
Anastazja puri huultaan hiljaisena. Selvästikin hänen kysymyksensä häiritsivät Gyliä vaikkei tuo sitä näyttänytkään. Anastazjan mielessä pyöri vielä monia kysymyksiä, mutta nainen koki parhaakseen pysyä vaiti. Eihän hän nyt halunnut punatukkaista suututtaa. Varsinkaan nyt kun oli varmasti jo saanut Gylin ärtyneeksi, tai vähintäänkin hämmentyneeksi.
"Anteeksi", Anastazja inahtaa ja kietaisee kätensä ympärilleen. Olihan Gyl jo aiemmin sanonut, ettei tarvinnut pyydellä anteeksi, muttei Anastazja sille mitään mahtanut. Se tuli lähes refleksin omaisesti.
Samassa nainen huomasi, että aurinko oli jo laskenut, ja ympäristö pimeni nopeasti. Tarvitseeko muistuttaa, että Anastazja pelkäsi pimeää? |
|
| Nimi: Allu |
04.01.2015 15:23 |
Kieltämättä toisen kysymykset alkoivat ärsyttämään, tai ainakin Gyliä alkoi inhottamaan se, miten toinen kyseenalaisti paljon asioita, joita nukke oli jo aiemmin kertonut.
"Toinhan minä sinut ulos kellarista ilman, että käskit minun tehdä sellaista. Eikö se todista tarpeeksi jo sitä, että pystyn tekemään asioita myös ilman, että annat erillistä käskyä? Sinä nyt kyllä, anteeksi suorasanaisuuteni, mutta aliarvioit minua. Jos en osaisi ajatella itsekseni asioita, ei minusta olisi kovinkaan paljoa seuraa. Kuten aiemmin mainitsin, meidät tehtiin, jotta Shamrock ei olisi ollut yksinäinen. Olemme tarkoitettu omistajillemme olemaan seurallisia ja turvallisuuden tunnetta tuovia henkilöitä. Mutta maksu siitä, että sieluillemme on annettu keho, on se, että tottelemme omistajiamme. Osaamme tehdä asioita itse ja kykenemme pohtimaan ja päättämään myös. Mutta tottelemme käskyjäkin siinä samalla. Ei meille tarvitse koko aikaa antaa käskyjä, me keksimme kyllä ajankuluksi jotain tekemistä", Gyl vastasi. Hän hymyili edelleen, vaikka naisen kysymykset alkoivat mennä aika äärirajoille. Ehkä se johtui siitä, että Gyliä ei kukaan koskaan ollut pommittanut tuolla lailla. |
|
| Nimi: Anni |
29.12.2014 16:45 |
Anastazja kuuntelee Gyliä. Hänestä tuntui vähän pahalta kysymystensä takia. Toisaalta taas hän oli nyt aiempaa varmempi, ettei hän kykenisi jättämään Gyliä yksin. Nukke oli liian ihmismäinen ja Anastazjasta pelkkä ajatus Gylin jättämisestä tuntui tosella pahalta.
"Entä jos käskisin sinun tekemään täysin oman pääsi mukaan kysymättä lupaa minulta, tekisitkö? Tai jos käskisin olemaan tottelematta minua, olisitko?" lisää kysymyksiä. Anastazja ei vain osannut pitää suutaan kiinni. Paniikin kaikottua nainen oli tullut taas äärimmäisen uteliaaksi. Hän vain toivoi, ettei Gyl ärtyisi jatkuvaan kyselemiseen.
"Voitko sinä edes tehdä mitään ilman, että joku erillisesti käskee? Voisitko esimerkiksi alkaa kokkaamaan ihan noin vain vai täytyykö minun ensin käskeä sinua tekemään niin?" |
|
| Nimi: Allu |
29.12.2014 16:02 |
Gyl tapitti Anastazjaa toisen esittäessä liudan uusia kysymyksiä. Nainen kyseenalaisti ja tuntui jopa aliarvioivan nuken itsenäisyyttä ja persoonallisuutta.
"Olisin harmissani siitä, jos käskisit minun tappaa jonkun. Minun olisi toteltava, mutta en tekisi sitä ilomielin. Tappaminen on väärin. Eikä meitä ole luotu sitä varten, että alkaisimme tappamaan ihmisiä. Meidän tarkoituksemme on vain tuoda turvaa ja läheisyyden tunnetta omistajallemme. Shamrock ei tehnyt meitä tuhoaseiksi, vaan seuraksi. Vaikka meillä ei olekaan sananvaltaa käskyissä, ainakin minä yrittäisin vielä saada mieltä muuttumaan, jos saisin käskyn tappaa jonkun", Gyl vastasi. Suojella hän halusi, mutta jos joku antaisi suoraan vain käskyksi tappaa jonkun, se olisi inhottava asia. Eikä se sopisi yhteen Gylin persoonan kanssa. Hän ei ole niin kylmä, että pystyisi tuosta vain tappamaan.
"Osaan soveltaa käskyjä. Osaan tuoda asioihin myös mukaan omaa luovuutta. Minä ajattelen, aivan kuten sinäkin ajattelet. Minä tunnen, kuten sinäkin. Minusta tuo auringonlasku on kaunis, enkä muuta mielipidettäni, vaikka sanoisit, ettet pidä siitä. Yleensä me pyrimme tekemään käskyt heti, jos mitään erityistä ajankohtaa ja tapaa ei ole annettu. Mutta osaamme soveltaa asioita ja käyttää päätämme", nukke vastaili taas naisen kysymyksiin. |
|
| Nimi: Anni |
28.12.2014 21:15 |
Anastazja värähtää hieman Gylin puhuessa omistamisesta niin kevyeen sävyyn. Oli todella vaikea sisäistää sitä faktaa, että Gyl tosiaan oli vain nukke, eloton esine joka kuitenkin käyttäytyi kuin mikäkin tahansa normaali ihminen. Ei siinä vain ollut mitään järkeä? Oliko Gylillä edes oikeasti tietoisuus? Vai oliko se vain käsketty reagoimaan tietyllä tavalla tiettyihin asioihin, kunnes se alkoi oppimaan itse ilman, että pahemmin ajatteli oppimiaan asioita.
"Ajatteletko itse? Vai onko joku opettanut sinulle kaiken sen mitä teet? Jos käskisin sinut tappamaan jonkun, ajattelisitko että 'tämä on väärin. En halua tehdä tätä' vai tottelisitko mitään ajattelematta?" Anastazja huomasi kysyvänsä ja kallisti päätään. Hän ei ollut aivan varma kuinka muotoilisi kysymyksensä yhtään selvemmin.
"Kykenetkö tekemään itsenäisiä päätöksiä? Vai onko joku vain antanut sinulle tehtävän ja kykenet päättämään itse vain miten ja milloin teet sen? Vai teetkö tehtävän välittömästi vaikkei määräaikaa olisi?" nainen puri huultaan, jottei kysyisi enää enempää vaikeita kysymyksiä. Hän ei ollut varma kykenisikö Gyl edes vastaamaan näihin kysymyksiin. Ja jos kykenisi, niin missä määrin? |
|
| Nimi: Allu |
28.12.2014 19:28 |
Gyl katseli jonkin aikaa auringonlaskua, kunnes kääntyi ja katsoi Anastazjaa.
"Ei minulla ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko tulen mukaasi, koska olet omistajani. Jos et halua minua, palaan takaisin kellariin ja luultavasti koneistoni sammuu sen jälkeen, kun olet jättänyt avaimen luokseni ja lähtenyt tarpeeksi kauas, merkkinä siitä, että minulla ei ole omistajaa", Gyl vastasi. Jos kerran omistaja ei halunnut pitää nukkea, ei pakko ollut. Sen voisi hylätä, jättää kuin nallin kalliolle. Nukke sammuisi ajan myötä puuttuvan omistajan takia. Ei tietenkään omistajienkaan tarvinnut pitää avaintaan koko ajan mukana, mutta se oli ihan suotavaa. Jos avain olisi kotona ja omistaja muualla, olisi paljon helpompaa ryöstää toiselta nukke. Mutta koska Anastazjan tilanne oli erilainen, nuken koneisto kyllä ymmärtäisi asian melko nopeasti ja sammuttaisi koko nuken siihen asti, kunnes uusi omistaja ilmaantuisi. |
|
| Nimi: Anni |
28.12.2014 19:12 |
Anastazja oli edelleen eräänlaisessa paniikinomaisessa tilassa eikä sen takia juurikaan kuullut saatika sitten ymmärtänyt mitä Gyl hänelle sanoi. Pelkästään punatukkaisen äänensävyllä oli yllättävän rauhoittava vaikutus. Anastazja tunsi olevansa turvassa ja kykeni näin kävelemään itse Gylin johdattaessa häntä muualle. Ulos päästyään Anastazja oli jo täysin rauhoittunut ja hankasi silmiään kuivaksi. Naista nolotti hieman.
"Älä puhu kummituksista", Anastazja inahtaa. Raukka pelkäsi pimeää liian vilkkaan mielikuvituksensa takia. Pimeässä saattoi siis olla aaveita. Vielä pelottavampaa.
Mustatukka niiskaisi vielä kerran ja katseli ympärilleen. Ehkä hänen tosiaan pitäisi lähteä ja tällä kertaa pysyäkin poissa. Viime yritys ei ollut toiminut ja tässä sitä taas oltiin.
"Mitä sinä ajattelit sitten tehdä?" Anastazja utelee ja huomaa, kuinka aurinko oli jo kovaa vauhtia laskemassa. Oliko hän tosiaan ollut maan alla niinkin pitkään? Toivottavasti hän ehtisi kotiin ennen pimeää. |
|
| Nimi: Allu |
28.12.2014 18:49 |
Gyl kuunteli, minne nainen meni ja nousi ylös. Pyyhkäisi hiukan vaatteitaan ja katseli ympärilleen. Naisen olisi parempi päästä ulos, vanhassa kellarissa ilma olisi epämiellyttävän tunkkaista ja toinen kaipasi valoa. Nukke käveli varovasti Anastazjan luokse ja kosketti toisen kättä.
"Tule. Kellarin tunkkainen ja pölyinen ilma ei tee hyvää kenellekään", Gyl sanoi ystävällisesti ja auttoi naisen ylös. Hän lähti taluttamaan mustatukkaa ensin pois kellarista ja sitten pois raunioituneesta pienestä linnasta.
Ulkona Gyl päästi irti naisen kädestä ja katseli ympärilleen. Linnan ympärillä kasvoi paljon rehottavaksi päässeitä viherkasveja, villinä kasvavaa ruohikkoa ja heinää. Ennen, kun linna vielä oli ollut toiminnassa, sen ympäristöä oli koristaneet lukuisat kauniit kukkaistutukset ja pensaikot. Kaikki oli tiptop kunnossa. Gyl oli täällä asuessaan pitänyt huolta kasvipuolesta. Nukke rakasti kasveja ja niiden huolenpidosta.
"Ehkä sinun olisi parempi jättää tämä Shamrockin linnaraunio rauhaan. Raunioissa elävät vuosisatoja vanhojen muistojen aaveet. Eikä ole sopivaa häiritä tämän paikan rauhaa. Selvästi hylättynä jo pitkään", punapää totesi ja asetti hattunsa päähän. |
|
| Nimi: Anni |
30.11.2014 17:12 |
Anastazja pitelee päätään ja keinuttaa itseään hetken aikaan eteen ja taakse. Mikäli elävä nukke itsessään ei ollut tarpeeksi karmivaa, pimeä huone ei ainakaan auttanut asiaa.
"Voi luoja.... Voooi luoja..." nainen mumisee itsekseen ja kampeaa itsensä sitten seisomaan. Hän ei nähnyt mitään. Ei yhtään mitään. Ainoastaan mustaa pimeyttä joka puolella. Anastazja alkoi tuntea pakottavaa tarvetta päästä ulos. Mitä nopeammin, sen parempi. Näinpä nainen lähti hoipertelemaan suuntaan, jonka uskoi olevan oikea. Eipä hän sitten pitkälle päässytkään ennenkuin jo kompastui, lensi nenälleen ja satutti polvensa.... Johonkin.
Näinpä henkeään paniikinomaisesti haukkova nainen raahautui seinän viereen ja alkoi vain itkeä kun ylikuormittuneet hermot eivät enää kestäneet. |
|
| Nimi: Allu |
30.11.2014 16:59 |
Gyl katseli jokseenkin ihmeissään mustahiuksista. Toinen oli taas jonkinlaisen hermoromahduksen partaalla.
"Nykyään ihmiset näyttävät hermoilevan enemmän. Onko maailma niin paljon muuttunut?" Gyl ihmetteli. Ei ainakaan yksikään hänen aiemmista omistajista noin isoa kohtausta ollut saanut nukesta. Olivathan hekin tietenkin ensin hämmästyneet ja pelästyneet, kun kyseessä oli elävä nukke, mutta aika nopeasti rauhoittuneet. Toisaalta, ehkä se olivat rauhallisia siksi, että useimmat heistä olivat yksinäisiä henkilöitä, jotka nimenomaan kaipasivat jonkinlaista seuraa.
Pian toisen mukana ollut huonetta valaissut esine sammui. Nainen tuntui saavan entistä pahemman kohtauksen siitä. Toisen pitäisi yrittää rauhoittua. |
|
| Nimi: Anni |
30.11.2014 16:40 |
Anastazja tapittaa Gyliä pitkään ja tutkailee tämän vaatetusta. Vaikka ne näyttivätkin suhteellisen vanhanaikaisilta, eivät ne silti kuluneet olleet. Saatika sitten pölyiset.
"Oli miten oli niin sen jonkun on täytynyt korjata sinut suhteellisen vähän aikaa sitten", tyttö huomauttaa ja vavahta. Hän ei voinut uskoa, että oli lähtenyt mukaan tähän... Tämä oli kaikki edelleen täysin hullua!
"Okei nyt riittää!" Anastazja parahtaa samalla kun vajoaa taas polvilleen, "ei tässä ole mitään järkeä! Oletko varma, etten ole tullut hulluksi? Vaikka eihän minun pitäisi sitä sinulta kysyä. Nuken kanssa keskusteluahan voisi pitää merkkinä hulluudesta..."
Anastazja oli taas alkanut panikoimaan. Eikä tilannetta helpottanut yhtään taskulamppu, joka välkähti pari kertaa ja sammui.
"Hienoa... Oikein hienoa!" |
|
| Nimi: Allu |
30.11.2014 16:27 |
Gyl tapittaa mustahiuksista. No minkäs sille voi jos siitä on niin kauan jo aikaa? Ei hän siihen voi vaikuttaa mitenkään. Ei hänellä ole sellaista omaa tahtoa. Pian toinen mainitsikin siitä, että joku oli korjanut Gylin.
"Niin ainakin epäilen. Muuta selitystä en keksi asialle. Sillä jos tosiaan kehoni on ollut parisataa vuotta ilman sielua, toimeettomana, kyllä sen pitäisi näkyä. Mutta tuntuu kuin en olisi koskaan nukkunutkaan. Olen niin.. ehjä?" Gyl vastasi ja katseli taas käsiään. Kuten myös viimeksi hän oli maininnut, hänen vaatteensakin olivat aivan uudet ja virheettömät. Kun hän oli vapautunut kehostaan, vaatteet olivat jo hiukan rikki menneet.
"En tiedä kuka sen olisi tehnyt. Mutta hyvää jälkeä hän on tehnyt. Minua kiinnostaa myös sama asia. Kuka tietää meistä ja miten. Mielestäni meistä ei pitäisi olla jäänyt jälkeen minkäänlaista infoa. Ellei sitten Shamrockin muistiinpanoja ole jossain. En usko sen olevan mahdollista. Ei voi olla", nukka totesi ja mietti. |
|
| Nimi: Anni (taaas myöhässä) |
29.11.2014 18:27 |
"1800-luvulla!" Anastazja henkäisee ja heittää kätensä suulleen, "siitähänonylikaksisataavuotta...!"
Mustatukka huomaa samassa jääneensä tuijottamaan ja hieroo taas ohimoitaan. Liikaa informaatiota, jota hän ei kyennyt käsittämään. Se sai vain naisen pään kipeäksi.
"Väitätkö ihan oikeasti että olet ollut hereillä joskus parisataa vuotta sitten? Tai älä vastaa... Olet sinä hullumpaakin sanonut", Anastazja höpöttää suhteellisen nopeaan tahtiin.
Kerrattuna, Gyl oli siis nukke, johon oli liitetty sielu, hänen tulisi totella jokaista "omistajansa" antamaa käskyä (tuo omistaja oli ilmeisesti nyt siis Anastazja) ja hän oli ollut hereillä viimeksi 1800-luvulla.
"Heeetkinen, hetkinen, het-ki-nen", Anastazja sanoo yllättäen ja kampeaa itsensä seisomaan.
"Sanoit siis että joku on korjannut sinut? Kuka? Ja miten hän on voinut tietää sinusta jos olet kerran nukkunut yli sata vuotta? Kuinka moni muu sitten tietää? Ja miksi hän on sinut korjannut?" Anastazja peitti taas suunsa ennenkuin ehtisi sylkäistä suustaan enemmän kysymyksiä. Nainen tajusi samassa kyselleensä kuin hullu tässä pidemmän aikaan.
"Anteeksi..." |
|
|
|
